Tänään töiden ohessa mieleeni palautui eräs novelli, jonka olen lukenut yläasteella. En muista, oliko se niitä, jotka oli julkaistu oppikirjassa, vai oliko kyse erillisestä materiaalista. Minulla ei myöskään ole pienintäkään käsitystä kuka novellin on kirjoittanut ja koska.
Novelli keskittyy kuitenkin niin sanottuun perhosvaikutukseen. Tapahtumat alkavat mahdollisuuksien maasta, eli Amerikasta. Poliittinen tilanne on kutkuttava, sillä presidentinvaalit ovat ohi ja tuloksia lasketaan paraikaa. On melko selvää, kumpi ehdokkaista voittaa. Tilanteen selventämiseksi (minä kun en ole maailman selkein selittäjä), sanottakoon vaikka, että voitolla on ehdokas A.
Tästä tilanteesta nostetaan esille muuan mies, jonka poliittista statusta en tähän hätään muista. Hän on ystävänsä kanssa lähdössä tappamaan dinosauruksia - kyllä, Amerikassa on tämän novellin mukaan kehitetty tapa matkustaa ajassa taaksepäin. Aikamatkustuksen ehdot ovat kuitenkin tiukat. Ihmisen rakentamalta "käytävältä" ei saa poistua, eikä muita kuin merkittyjä eläimiä saa ampua. Tutkijat ovat siis seuranneet eläimiä ja vain sellaiset dinosaurukset, jotka lähitulevaisuudessa kuolevat esimerkiksi paksun oksan pudotessa päälle, ovat merkittyjä. Näin mahdollistetaan dinosaurusten metsästys ilman, että tulevaisuus muuttuu, tehdään mahdolliseksi.
Kuten jokainen saattaa olettaa, menneisyydessä ollessaan toinen miehistä astuu rakennetulta käytäväntapaiselta pois. Ja näin hän tappaa perhosen. Lopputuloksena on tulevaisuus, jossa vaalit voittikin ehdokas B. Mystistä.
Perhosvaikutuksessa on järkeä, sinällään, jos aikamatkustaminen nyt jotenkin tulisi mahdolliseksi. Toivon, että niin ei kuitenkaan ikinä käy. Ihminen on tyhmä, ja vaikka hän tiedostaisikn menneisyyteen sekaantumisen riskit, malttaako inhimillinen olento nyt kuitenkaan olla sotkeutumatta, kun mahdollisuus kerran on? Epäilen. Aina on joku, joka kusee kaiken.
Tämä novelli taas meni vielä yläasteella täydestä kuin väärä raha. Ja siltä se nyt tuntuukin. Vaikka idea on toisaalta toimiva, minusta on jotenkin hölmöä, että novellissa ei ainakaan käy ilmi mikä muu maailmassa on muuttunut tämän perhosen ennenaikaisen kuoleman vuoksi. Tuskin yksi perhonen kaukana menneisyyddessä muuttaisi vain Amerikan presidenttiä. Muistan, kuinka opettajamme analysoi novellia, ja käski meidän ajatella, kuinka vähästä voi riippua noin paljon. Ja nyt ennemminkin ajattelen, miksi maailmassa ei kerrottu tapahtuneen mitään muuta?
En tosiaan muista koska novelli on kirjoitettu, mutta nykyään vastaavan novellin voisi kirjoittaa niin, että se hipaisee oikeasti suuria asioita, kuten ilmastonmuutosta. Jos yhden perhosen tappaminen miljardeja vuosia sitten aiheuttaisikin sen, että ilmastonmuutoksemme olisi tällä hetkellä nopeampaa ja suurempaa, siinä sitä ajatusta. Silloin voisi sanoa, että pieni asia vaikuttaa oikeasti paljon.
Novellia miettiessäni heräsi jälleen myös mielenkiinto katsoa pari erinäistä elokuvaa. Eternal Sunshine of the Spotless Mind ja The Butterfly Effect liittyvät aiheeseen enemmän tai vähemmän, ovat molemmat kerran nähtyjä ja haluaisin nyt näiden ajatusten jälkeen katsella molemmat. Sääli, ettei aikaa leffaillalle tunnu riittävän ennen kuin joulun pyhät ovat ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti