Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

16. tammikuuta 2012

Uteliaisuus maan perii

Eli päätinpä nyt sortua kyselyyn. Olen pyrkinyt välttämään niitä, sillä blogin lukija- ja vierailuluvut ovat aika olemattomat. Johtunee ihan omasta epäaktiivisuudesta. Eli jokainen ihana, anonyymi tai ihan virallinen lukija voisi ruksia, jos jompikumpi vastausvaihtoehdoista miellyttää. Tuntui jotenkin hölmöltä lisätä sinne kokonaan kieltävä vastaus, sillä selväähän se on, että kaikki eivät tätä lue.

Haluaisin kauheasti kertoilla jostakin, mutten tiedä mistä. Teoreettisesti voisin ottaa kantaa vaikka presidentinvaaleihin tai Pohjois-Korean tilanteeseen, muttei tuo politiikka ole koskaan viehättänyt sen kummemmin, joten argumenttini olisivat jokseenkin köykäisiä ja asiapohjaltaan kyseenalaisia.

En ole myöskään lukenut vähään aikaan. Pitäisi ynnäillä nuo viime vuonna luetut sivumäärät ja kysäistä Villeltä, onko tämä muistanut merkitä omansa ylös. Sen jälkeen voisinkin katsoa, kuinka paljon sitä tuli otettua selkään meidän leikkimielisessä lukukilpailussamme. Ja kysyä, lähtisikö hän tänä vuonna samoille kilpasille.

Olen piirrellyt vähän, joskaan en mitään valmista tai upeaa. Valikoidut teokset löytää allekirjoittaneen DA:sta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Olen vain saanut aika vähän mitään hienoa aikaiseksi, joten siellä on aika köyhät tuotokset. Ehkä aktivoidun silläkin saralla jossain vaiheessa.

Niin paljon aikaa ja silti ei saa mitään aikaiseksi.

6. joulukuuta 2011

"I Hate My Job"

Haha, törmäsin tähän videoon Hevostalli.netin Yleisellä puolella ja tämä on vain pakko jakaa! Tämä on monella tapaa loistava, mutta ennen kaikkea se sai minut hymyilemään.



Sain eilen haettua miehelle tilaamani lahjan postista ja ilokseni voin todeta sen olevan miltei uuden veroinen. Se ei ollut siis huono ostos, vaikka sitä vähän pelkäsinkin. Epäluuloni Huuto.nettiä kohtaan ovat siis hälvenneet aavistuksen. Välttelen sitä kuitenkin jatkossakin ja pidän sitä vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Ostamani kirjan väliin oli jäänyt jonkun suloisen ekaluokkalaisen koulukuvalla varustettu kirjanmerkki. Sääli, että ostin kirjan antikvariaatista, muuten olisin voinut lähettää sen takaisin. Nyt joku pieni tyttönen on vailla kirjanmerkkiään. Samalla tunnen hieman syyllisyyttä, sillä jos kyseisen kirjanmerkin paikasta voi päätellä jotain, kyseinen ykkösluokkalainen on lukenut Sormusten Herraa paljon allekirjoittanutta pidemmälle. Jestas!

4. joulukuuta 2011

Joululahjoja, -lauluja ja vähän löpinää

Olen tehnyt ja tulen tekemään suuren osan lahjoista, joita annan ystävilleni. Löysin myös kaipaamani painoksen Tolkienin Sormusten herrasta, nyt vain toivotaan, että se on niin hyvässä kunnossa kuin luvattiin.

Kävin siis metsästämässä kyseisen opuksen Huuto.netistä ja kuntoluokitukseksi oli merkitty hyvä. En varmaan olisi uskaltanut ostaa ollenkaan, ellei kyseinen myyjä olisi saanut yli 10 000:ntä positiivista palautetta - eikä negatiivisia ollut yhtäkään. Joten luultavasti kaikki menee hyvin. Ainakin paketti on postissa. Sain sähköpostiini seurantakoodin.


 Hiljaisuus by Aikakone

Jottei tämä merkintä menisi taas täysin satunnaiseen selittelyyn, haluan jakaa kauniin joululaulun, johon tutustuin ensimmäisen kerran yläasteella. Silloin olin itse esittämässä sitä, ja täytyy myöntää, että siitä asti olen pitänyt kyseisestä kappaleesta paljon. Osittain myös siksi, ettei sitä ylisoiteta radiossa.

Palatakseni tee-se-itse-lahjoihin, olen kuvannut tekeleitäni ja ajattelin kuvata kaikki, jotta voin jakaa kuvia täällä joulun jälkeen. En aio ottaa riskiä, että joku saisi titetää lahjansa etukäteen, kuitenkin joku ystävistäni eksyy tätä lukemaan nyt joulun alla.

Tekeekö joku muu lahjoja itse? Olisi hauska tietää, että mitä kaikkea ihmiset tekevät itse, sillä tämänvuotinen tekemiseni jää loppujen lopuksi hyvin vähäiseksi. Ehkä ensi jouluksi taas enemmän.

30. marraskuuta 2011

Marraskuun viimeinen

Huomenna alkaa joulukuu ja sen jälkeen aika alkaa juosta. Se juoksee lujaa ja tuntuu, ettei mitään ehdi saada ajoissa valmiiksi ja kaikki kaatuu päälle. Ihmiset, jotka ovat viimeiseen asti yrittäneet vältellä joululahjojen ostamista sillä verukeella, ettei vielä ole edes joulukuu, heräävät karuun todellisuuteen siitä, että aika loppuu.

Olen viimevuonna hyväksikokemaani tapaa noudattaen koonnut Ecxel-taulukkoon kenelle aion antaa lahjan, mitä he ovat pyytäneet (jos ovat), mitä aion antaa ja mitä tarvikkeita tarvitsen (kun teen jotain itse). Samalla kun katson listaani, mietin, päästänkö itseni liian helpolla. Aina, kun teen jotain itse, mietin, onko se liian vähän.

Minä pitäisin itsetehdyistä lahjoista. Se, että jotain on tehty juuri sinulle, siinä on jotain mieltä lämmittävää, ihan todella. Tiedän vain hyvin vähän ihmisiä, jotka oikeasti ryhtyvät tekemään itse. Toisaalta ymmärän sen, siinä on hirveästi vaivaa, mutta itse yritän silti tehdä edes osan lahjoista itse. Sitten on antaa jotakin uniikkia, persoonallista, juuri lahjan saajaa ajatellen tehtyä. Minusta on ihana antaa rakkaille ihmisille jotakin henkilökohtaista, varsinkin, kun tiedän (ainakin osan) arvostavan sitä oikeasti.

Sitten on sellaisia ongelmallisia henkilöitä, kun tuo minun kultani. Itsetehty ei ole pop, eikä rock, ellei kyseessä ole lapaset, jotka hän juuri sai syksyllä. Ainoa itsetehty, jota mieheke on todella arvostanut koskaan. Ongelmat eivät todellakaan lopu siihen, ettei hän välitä itse tehdystä.

En voi ajatellakaan ostavani hänelle vaatteita, sillä joka ikinen vaatteidenshoppailureissumme on mennyt jotakuinkin saman kaavan mukaan: ehdotan jotain, minkä tyylistä hän mielestäni käyttää muutenkin, ei kelpaa, koska väri on väärä tai sitten hänellä on liikaa sen tyyppisiä vaatteita, ehdotan jotain muuta, ei käy, koska liian erilaista. Ja lopulta hän päätyy samanlaisiin vaateisiin, joita hänellä on jo valmiiksi, muttei vahingossakaan edes kokeile minun ehdottamaani vaatetta.

Yleensä ostan hänelle kirjoja, koska hän lukee ja tiedän siltä osin mistä hän pitää ja se on tavallaan helppo valinta. Mutta se on tylsä valinta. Aina kirja, ei siinä ole mitään kivaa, kenenkään mielestä. Olen luvannut itselleni, että ostan hänelle kirjan vain, jos löydän uudenveroisen Taru sormusten herrasta -trilogian vanhoilla kansilla. Leffakannethan ei herralle kelpaa, muuten teos löytyisikin jo hyllystä.

Musiikkia en voi edes kuvitella ostavani hänelle. Ensinnäkin, hänellä on levyjä todella paljon. Olen vuosien varrella kyllä oppinut, mistä bändeistä hän pitää enemmän kuin muista, ja niiden levyt löytyvätkin jo hyllystä. Uutta musiikkia en voi todellakaan ostaa, sillä kun tiedän hänen pitävän jostakin, ja löydän omasta mielestäni jonkun samantyylisen bändin, mistä hän ehkä voisi pitää, käy yleensä ilmi, että se on hänen mielestään "paskaa teinirockia" tai muuten vain ei-kuunneltavaa. Ja jos lähdenkin ostamaan jonkun sellaisen bändin levyn, mitä hänellä on jo hyllyssään, muttei kuitenkaan koko tuotannon edestä, sekin luultavasti osoittautuu sellaiseksi bändiksi, jonka levyn hän on vain saanut yläasteella, mutta joka ei kiinnosta häntä sen enempää.

Kyse ei siis ole siitä, ettenkö kokisi tuntevani häntä. Herra vain ostaa kaiken haluamansa itse. Tai vaihtoehtoisesti hänen tahtonsa on ylimalkaisen vaikeasti toteutettavissa. Mutta jos jollain nyt kuitenkin sattuu lojumaan J.R.R. Tolkienin TSH-trilogia vanhoilla kansilla hyllyssä ja haluaa siitä eroon, niin heittäkää hintapyyntöä kommenttilooraan!

Tässä vielä yksi esimerkki bändistä, joka kuuluu puoliskoni mielestä kategoriaan "teinisontaa", vaikka itse mielelläni tätä kuuntelenkin.


Shout 2000 by Disturbed

24. marraskuuta 2011

"Ihmiset kykenevät kuuntelemaan vain käsittämättömyyttä"

Otsikon lainaus on Terry Pratchettin kirjasta Vartiosto valmiina palvelukseen, jonka sain tänään luettua loppuun. Lainaus on siinä mielessä minun mielestäni täydellisen loistava, että Pratchett pilkkaa siinä ihmisiä omalla hienovaraisella tavallaan.

Kun olen vuosia sitten lukenut ensimmäisen Pratchettin kirjan - taisin olla 13, jos en väärin muista - pidin siitä, koska teksti oli mielestäni hauskaa. Nykyään ymmärrän miksi se on hauskaa ja pidän häntä vähintäänkin nerokkaana kirjailijana. Satiiri on taitolaji ja Pratchett tekee siitä taidetta.

Kuva täältä.

Pratchettin kirjoissa taide ei jää vain kansien sisällä käytävään sanaleikkiin, vaan se ulottuu pikkutarkkoihin kansikuviin. Itse pidän kansikuvien tuijottelusta, etenkin kirjan lukemisen jälkeen, koska ne liittyvät niin hyvin tarinaan. On hauskaa tunnistaa henkilöitä, esineitä ja asiayhteyksiä itse tarinan ja kansikuvan välillä. Ehkä olen vähän omalaatuinen.

Tämänkertainen postaus jää ihan vain tällaiseksi "hypettelyksi", koska olen niin lukemani pauloissa jälleen. Pitänee seuraavaksi tarttua tuohon Pratchettin Mortiin, joka on kiltisti odottanut minua jo niin pitkään.