22. helmikuuta 2011

Teehetkestä elämys, tosiaan

Tämä ilta kiteytyi kivaan tunnelman täydelliseen kokonaisuuteen. Pohjustukseksi sanottakoon, että olen kahvi-ihmisiä, toisin sanoen; harvat teet ovat tarpeeksi maukkaita minun suuhuni, suurin osa maistuu lähinnä puulta. Tästä syystä teen juontini on varsin vähäistä.

En omista, löysin täältä.

Tänään kuitenkin join pitkästä aikaa teetä. Olihan se puiseva kokemus, mutta puisevuuden läpi pyrkivät, raikkaat marjat jättivät jälkeensä miellyttävän fiiliksen. Kuten jätti alla oleva kappalekin.

Can't believe it by Younha

Tämän illan merkintä saa luvan kanssa jäädä sisällöttömäksi, sillä pitkästä aikaa voin vain hymyillä itsekseni ilman syytä.Olo on kaikin puolin väsynyt, stressaantunut ja silti niin kevyt. Ehkä Nordqvistin mainoslause "Tee hetkestä elämys" ei olekaan niin huono. Ehkä pieni sielu ei tarvitse kuin mielentilaan sopivan teen ja hyvää musiikkia, että mieli kevenee.

Myönnettäköön, etten juonut Nordqvistin teetä, en tällä kertaa. Sorruin Liptonin Forest Fruitin edessä.

 Mainoskuva, en omista.

Ei kommentteja: