Aivasteleva hymypatsas

Eilen sain asiakkaalta kiitosta siitä, että hymyilen niin paljon. Minun on töissä tosiaan helppo hymyillä, oli millainen päivä vain. Kassalla on vain helppoa asennoitua kaikkeen hymyllä ja väsyneellä naurulla - lisäksi asiakkaat ovat pääasiassa mukavia, tai jos eivät niin mukavia, niin se johtuu siitä, että tavalliset tervehdykset jäävät uupumaan. Kukaan täällä ei ole oikeasti vaikea asiakas.

Kukaan ei kuitenkaan aiemmin ole sanonut mitään siitä, että hymyilen. Pääasiassa ihmiset  ovat vain hymyilleet takaisin.  Ja koska kyse on tehtaan työmaaruokalasta, täällä ovat aika pitkälti samat ihmiset päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Tämä vanhempi herra on kuitenkin "ulkopuolinen" ja hänen sanansa saivat kyllä hymyilemään astetta leveämmin.
"Täällähän on sellainen hymytyttö, että hymypatsaan tarvitsisi."

Kyllä tämä muistutti hyvin siitä, kuinka pienet asiat voivat piristää päivää. Vaikka eilinen ei ollutkaan huono päivä, oli se silti mieltä lämmittävää saada positiista kommenttia jostakin sellaisesta, joka on itselle itsestäänselvyys.

Muistin taas tänään, miksi kannattaa aivastaa, kun aivastuttaa. Jokainen, joka on joskus "pitänyt aivastuksen sisällään" tietää sen, että keskimäärin 120km/h ulos pyrkivä ilma tekee kipeää, kun sitä ei päästäkkään ulos.Tosin, ehkä sen sanoo jo maalaisjärkikin, vaikkei omia kokemuksia olisikaan. Minä vain en opi edes kantapään kautta.

Kuva © Koululainen.fi