7. elokuuta 2011

Mahdottoman tärkeälle ihmiselle

Seuraava teksti on henkilökohtainen, eikä sitä kaikkien mielestä pitäisi jakaa koko maailmalle. Minä en kuitenkaan osaa sanoa sitä suoraan, vaikka tiedän, että minun pitäisi. Annettakoon se minun kaltaiselleni heikolle ihmispololle anteeksi.

Haluan omistaa tämän merkinnän ihmiselle, jolla on aivan liian vaikeaa, ja jonka harteilta haluaisin nostaa kaiken niitä painavan pois. Lähinnä anteeksipyyntönä itsekyydestä ja avun tarjouksena, vaikka oletkin aina kaatuessasi halunnut nousta itse.

En ole koskaan osannut mielestäni valita oikeita sanoja, tekoja tai ajoituksia. En ole osannut olla lohdullinen olkapää tai rutistaa tarpeeksi välittävästi. Olen kaiken kaikkiaan huono toimimaan surun ja menetyksen kanssa.
Siksi joudun pyytämään anteeksi sitä, etten ole uskaltanut ojentaa kättäni, tarjota apuani, vaikka tiedämme molemmat, että sitä sinä tarvitset. Tarvitset jonkun, johon nojata, kun olet kammennut itsesi pystyyn. Haluaisin olla yksi niistä, joihin voit tarvitessasi nojata, vaikka eniten pelkäänkin nähdä sinut silloin, kun lasket naamiosi ja olet rikki. Minä pelkään, koska sinun tuskasi katseleminen satuttaa. Se tieto, että vain aika parantaa haavat, enkä voi tehdä hyväksesi mitään konkreettista.

Olen ollut itsekäs, vältellyt kipua, niin sinun kuin omaanikin - ja ennen kaikkea olen vältellyt sinua. Olen katsonut suruasi vierestä osaamatta tehdä mitään oikein, tietämättä mitä sanoa. Anna anteeksi.

Haluan vain, että tiedät olevasi minulle tärkeä. Että voit koska vain nykäistä minua hihasta ja pyytää pysähtymään. Sillä sinä olet yksi niistä, joita varten haluan aina olla siinä. Yksi niistä, joilta haluan halata pois murheet. Yksi niistä, joita haluan suojata pahalta maailmalta tietäen samalla, että olen täysin kykenemätön siihen.

Tiedän, että sinun on paha olla. Tiedä, että voit koska vain purkaa sen minuun. Koska minä rakastan sinua.

Ei kommentteja: