18. tammikuuta 2012

Maailman suloisin hymy

Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä on kivaa, kun vieraatkin ihmiset hymyilevät ja minulla on tapana hymyillä vähän kaikille. Se tulee sillälailla luonnostaan, ettei tarvitse erikseen miettiä: "Mummo, hymyilen, lapsi, hymyilen, ärsyttävä nuori, hymyilen." Ilmeisesti joku muu harrastaa tätä samaa, tai sitten aivoton hengailuni paikallisbussissa aiheutti jollekin sympatia-kohtauksen, joka tapauksessa minulle hymyiltiin. Todella lämpimästi ja polvia notkauttavasti.

Olen myös niitä ihmisiä, jotka katselevat mielenkiinnolla väkijoukkoa ja miettivät ulkonäön perusteella, olisiko juuri tuo ihminen mielenkiintoinen ja miksi (ei). Etenkin tietyntyyliset ihmiset väistämättä herättävät minussa uinuvan uteliaisuuden: pitkähiuksiset miehet, sirorakenteiset tytöt ja niin edelleen. Tämä kyseinen hymyilijä ei olisi varmaan muuten herättänyt minun huomiotani mitenkään, mutta hänen hymynsä oli upea!

Työntääkseni itseni vielä kolmanteen lokeroon, olen niitä ihmisiä jotka "ihastuvat" helposti, juurikin sellaisten asioiden vuoksi kuin hurmaava hymy tai upeat silmät. Eli olen siis elänyt eilisen ja tämän päivän sen hymyn tuomassa ihastushekumassa. Jälkeenpäin en kuitenkaan rehellisesti sanottuna musita kuin hänen pörröiset hiuksensa ja sen paidanliepeen, joka vilahti takin helman alta. Ja tietenkin sen pienen leijuvan tunteen, jonka se hymy toi tullessaan. Todella, todella suloinen tapaus.

16. tammikuuta 2012

Uteliaisuus maan perii

Eli päätinpä nyt sortua kyselyyn. Olen pyrkinyt välttämään niitä, sillä blogin lukija- ja vierailuluvut ovat aika olemattomat. Johtunee ihan omasta epäaktiivisuudesta. Eli jokainen ihana, anonyymi tai ihan virallinen lukija voisi ruksia, jos jompikumpi vastausvaihtoehdoista miellyttää. Tuntui jotenkin hölmöltä lisätä sinne kokonaan kieltävä vastaus, sillä selväähän se on, että kaikki eivät tätä lue.

Haluaisin kauheasti kertoilla jostakin, mutten tiedä mistä. Teoreettisesti voisin ottaa kantaa vaikka presidentinvaaleihin tai Pohjois-Korean tilanteeseen, muttei tuo politiikka ole koskaan viehättänyt sen kummemmin, joten argumenttini olisivat jokseenkin köykäisiä ja asiapohjaltaan kyseenalaisia.

En ole myöskään lukenut vähään aikaan. Pitäisi ynnäillä nuo viime vuonna luetut sivumäärät ja kysäistä Villeltä, onko tämä muistanut merkitä omansa ylös. Sen jälkeen voisinkin katsoa, kuinka paljon sitä tuli otettua selkään meidän leikkimielisessä lukukilpailussamme. Ja kysyä, lähtisikö hän tänä vuonna samoille kilpasille.

Olen piirrellyt vähän, joskaan en mitään valmista tai upeaa. Valikoidut teokset löytää allekirjoittaneen DA:sta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Olen vain saanut aika vähän mitään hienoa aikaiseksi, joten siellä on aika köyhät tuotokset. Ehkä aktivoidun silläkin saralla jossain vaiheessa.

Niin paljon aikaa ja silti ei saa mitään aikaiseksi.

13. tammikuuta 2012

Tilannekatsausta vaihteeksi

Olen viettänyt tässä viimeisen puolivuotta todellisena taivaanrannanmaalarina. Kulkenut kahden kaupungin väliä, opiskellut avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista ja vain ollut. Olen kuitenkin koko ajan ollut kahden erilaisen tilanteen välillä. On ollut se entinen, rauhallinen asuminen poikaystäväni kanssa ja on ollut opiskelua toisella paikkakunnalla. En ole kuitenkaan kunnolla kummassakaan.

Olen yhä enenevissä määrin viettänyt aikaani poikaystävän asunnolla oman sijaisasuntoni sijaan. Minä vain kulutan päiviäni täällä, odottaen, että jokin pakottava syy vetää minut takaisin Turkuun. Opintoja on säälittävän vähän, tänä vuonna peräti viiden viikon ajan kahtena iltana viikossa. Ja sitten? Jaa'a.

Yhteishaku tulee taas maaliskuussa, joten siinä on hetkellisesti taas tekemistä. Laskeskelin, että tähän mennessä ilmoitettuja materiaaleja minun tulisi löytää kirjastosta viisi kirjaa. Ja Turun yliopistohan ilmoittaa vasta yhteishaun alettua, heh hee.

Tämä oli lähinnä tällainen "minä olen hengissä" merkintä. "Minä olen hengissä ja niin hemmetin tylsistynyt, ettei minulla ole mitään kerrottavaa." Pari biisiä piristämään päivää!


Kids by MGMT


Eyes wide open by Gotye