Pikkukaupungin tyttö

Daydreamer by Adele

Olen pari päivää kuunnellut Adelen levyjä. Ihanan rentoa musiikkia. Tällaista minkä vain mielialan musiikkia, joka rauhoittaa ja saa ajatukset lentämään.

Tämänkin merkinnän ajatukset ovat hajanaisia, pahoitteluni siitä jo etukäteen. Ensimmäiseksi tulee kuitenkin mieleen asfaltti. Ajoimme serkkuni S:n kanssa tietyön ohi tuossa pari viikkoa sitten, ja hän kirosi uuden asfaltin hajua. Itse en jostain syystä pidä sitä suoranaisen vastenmielisenä. Oikeastaan, se on jotenkin kesäinen tuoksu ja se muistuttaa auringon lämmittämän asfaltin tuoksua. Siinä on jotain tuttua, turvallista ja kesäistä. En tiedä miksi, mutta tavallaan pidän siitä.

Piestä ja asfaltista on helppo siirtyä Suomen "asfalttiviidakoihin", joista mainittakoon Turku. Sillä tämä tyttö hylkää helpon, vakaan elämänsä täällä Länsi-rannikolla ja muuttaa Suomen entiseen pääkaupunkiin ilman varmuutta mistään. Tämä ei ole pitkään harkittu ja suunniteltu päätös, oikeastaan, tein sen kahden illan miettimisen jälkeen. Ainoa varma asia Turussa on asunto, jonka tulen jakamaan isoveljeni kanssa.

Tämä on niitä harvoja hetkiä, kun olen heittäytynyt elämään. Johtuneeko se siitä, että kiipeilen täällä välillä seinille avopuolisoni kanssa ja kaipaan jotakin uutta, jotakin enemmän? Suunnitelmana on kuitenkin etsiä töitä ja opiskella vähän englantia avoimessa yliopistossa. Nämä opinnot voisin siis suorittaa ihan täältäkin käsin, mutta kun tarjous annettiin, tartuin siihen. Tuleva muutto näkyy jo nyt sekä minun että veljeni parisuhteissa, sillä molempien puoliskot jäävät tänne. Saa nähdä mitä seuraava vuosi tuo tullessaan, ainakin odotan sitä jännityksellä, tietynlaisen epätodellisuuden vallassa.

Ennen kaikkea tunnen oloni astetta vapaammaksi.

Set Fire to the Rain by Adele