Saan välillä todella epäeettisiä ajatuksia. Sellaisia, ettei niitä nyt kauhean monelle kehtaisi tunnustaakaan, mitä nyt suunnilleen samanhenkiselle lähipiirille. Nyt ajattelin kuitenkin, ihan oikeasti, kirjoittaa yhden epäeettisen ajatusketjuni tänne, kokonaisuudessaan.
Koko juttu lähti, kuten se liian usein lähtee, liikkeelle siitä, etten vain taas yksinkertaisesti kestänyt sitä, kuinka tyhmiä ihmiset osaavat välillä olla. En muista tilannetta, eikä sillä ole mitään väliäkään, mutta jostakin tulvahti taas sellainen käsittämätön ärtymys tyhmiä ihmisiä kohtaan. Enkä nyt yritä alleviivata, että olisin itse kauhean fiksu, ei, olen yleensä harvinaisen tyhmä, mutta silti on olemassa aivan liikaa niitä, jotka ovat minuakin tyhmempiä.
Ihmiskokeethan ovat hirveän epäeettisiä, kuten minusta on ajatus jalostamisestakin. Nämä kaksi asiaa kun yhdistetään, saadaan hyvin, hyvin epäeettinen ajatus. Voisiko ihmisiä jalostaa fiksummiksi? Toistan itseäni: ihmiskokeet ovat epäeettisiä, mutta voisiko tätä kokeilla esimerkiksi rotta-populaatiolla (vahingoittamatta eläimiä, tietenkin)? Jos otettaisiin rottalauma ja määritellään, mikä on keskivertoa älykkäämpää toimintaa ja lähdetään jalostamaan sitä, jalostuisiko laumasta ennen pitkään, sukupolvi toisensa jälkeen tavallista älykkäämpi rottalauma? Harmiton koe olisi sinällään epäeettinen, että jos älykkyyttä todella voisi jalostaa, se saattaisi herättää väärissä ihmisissä vääränlaisia ajatuksi.
Suunnittelin myös, miten tämä pitäisi toteuttaa ihmiskokeena. Koska en ole väkivallan ystävä (vaikka tietynlaista "arjalaisuutta" onkin haistettavissa), ajattelin ensimmäiseksi, että tietyn rajan alle jäävät yksilöt pitäisi kastroida. Pitäisi tehdä varmaksi, ettei "liian tyhmä" voi hankkia lapsia. Kysymys kuuluukin, mikä on tarpeeksi älykäs ja miten älykkyyttä edes tässä tilanteessa mitattaisiin. Ihmisoikeuksista lienee turha edes puhua. Tämä ajaisi maailman suorituskeskeisen Aasian suuntaan: säännöllisin väliajoin olisi kokeita ja mittauksia, joissa pitäisi pärjätä mahdollisimman hyvin. Kaikki alkaisi jo vaippaiässä. Jos keskimääräinen älykkyys kasvaisikin, olisiko siitä mitään hyötyä, kun kaikki energia menisi suunnattoman monimutkaisen (ja epäoikeudenmukaisen) järjestelmän pyörittämiseen? Ja miten kävisi vapaalle tahdolle ja unelmille? Osaisivatko ihmiset enää elää?
Älykkyys on yleensä yksi viihdyttävimmistä spekuloinnin aiheista, kun käymme Ravenin kanssa kävelyllä. Jos ihmisen jalostaminen älykkäämmäksi kävisi vielä (ehkä) teoreettisesti järkeen, viimeisin ajatuksemme ei. Entä, jos älykkyyttä voisi lisätä jonkinlaisella lääkkeellä tai rokotteella? Tämä ajatus nosti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia, mutta esitänpä niistä muutaman pohdittavaksi. Jos tällainen lääkeaine todella keksittäisiin, missä sen raja tulisi vastaan? Jos meidän mittapuullamme älykkäät ihmiset saisivat lisättyä itselleen älykyyttä vielä enemmän, millaiseksi ihmiskunta kehittyisi? Joutuisimmeko yhden yliälykkään henkilön vallan alle, salainen lääkeaine kiertäisi kovaan hintaan pimeillä markkinoilla, monet yrittäisivät tehdä sitä itse vai mitä ihmettä siitä voisikaan seurata?
Tekstin sävystä ehkä huomaa, että itse pidän liiallista älykkyyttä jonkinlaisena uhkana vapaalle mielelle ja unelmille. Enkä nyt väitä, etteivät älykkäät ihmiset unelmoisi niin kuin kaikki muutkin, mutta jokseenkin, kun näitä asioita miettii, sitä maalaa aina itselleen kuvan onnettomasta, sieluttomasta maailmasta, jossa vain älykkyydellä on merkitystä, eikä teoilla tai unelmilla. Ja silti jotenkin hassusti tulee mieli kokeilla, jos vain voisi koettaa, että miten siinä oikeasti kävisi.
Tämä pitkä selitys on hyvä lopettaa siihen toteamukseen, että ihmiset eivät tunnu ikinä osaavan ajatella asioita loppuun. Jälleen yksi ihmisrodun vika, ollaan olevinaan niin fiksuja, eikä silti osata ajatella tekojen seurauksia. Onko se älykkyys oikeasti niin hienoa sitten loppupeleissä?
P.S. Ensimmäinen ajastettu postaus!