30. tammikuuta 2012

50 satunnaista asiaa, osa I

Ajattelin, kun se ensimmäisen bloggausvuoden täyttyminenkin pääsi vain livahtamaan minulta ohi, että tekisin nyt jotain erilaista viidennenkymmenennen merkinnän kunniaksi. Mietiskelin tätä itsekseni ja päätin sitten pistää vähän haastetta peliin. Eli 50 satunnaista asiaa ja faktaa allekirjoittaneesta. Huu, roisia.

1. Olen yli 20-vuotias nainen.
Upeaa, ihmeellistä ja kaikin puolin hämmästyttävää.  Eli siis tosiaan ruudun tällä puolella kirjoittelee tänä vuonna 22 täyttävä naisihminen. Se on ehkä se perusfakta, josta on hyvä lähteä liikkeelle.

2. Olen ylioppilas.
Suurin saavutukseni tämänastisessa elämässäni taitaa olla valkolakin saaminen. En tehnyt sitä mitenkään juhlittavin tuloksin, mutta teinpä kuitenkin. Kirjoitin äidinkielen, (pitkän) englannin, pitkän matematiikan, biologian ja maantiedon. Vaikka logiikka on aina ollut enemmän minun juttuni kuin kielet, vahvimmin suoritin äidinkielen ja englannin ylioppilaskokeet. Matematiikan sen sijaan läpäisin rimaa hipoen. En vieläkään osaa derivoida.

En omista, kuva täältä.


3. Pidän lapsista.
Tätä on sivuuttu ainakin yhdessä merkinnässä, mutta pääosin pidän lapsista. Kunhan ne ovat tarpeeksi vanhoja kommunikoimaan selkokielellä ja tarpeeksi nuoria, ettei niiden tarvitse esittää jotakin, jota ne eivät todellakaan ole. Ja kaikkein tärkeintä, ainamkin toistaiseksi, kunhan ne ovat jonkun muun. Olin vuoden ala-asteella kouluavustajana heti lukion jälkeen ja vietettyäni n. 6 tuntia päivässä pääasiassa 9-10 -vuotiaiden  lasten kanssa, olen yhä entistä enemmän sitä mieltä, että todella pidän lapsista. Kunhan niistä ei tarvitse kantaa liiaksi vastuuta.

4. Olen kävelevä ristiriita.
Tämäkin on saattanut olla luettavissa rivien välistä.  Selvennän tätä kuitenkin vähän, tarkoitan nimittäin ennen kaikkea suhtautuvani itseeni ristiriitaisesti. Toisaalta pidän itseäni ihan fiksuna, joskin välillä tunnen oloni todella typeräksi, yksinkertaiseksi ja lapselliseksi. Ja näitä esimerkkejä on lukuisia.

5. Vastustan yleensä jotakin asiaa viimeiseen asti, vain rakastuakseni siihen palavasti.
Eniten tämä näkyy elokuvissa ja sarjoissa, joita katson lähinnä miesystäväni kanssa. "Miten tämä voi olla hyvä, kun siinä on se ja se näyttelijä?" "En minä tiedä aiheesta ennestään mitään, en minä jaksa katsoa." "Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta!"
Yksi näistä uusimmista rakkauksista on ehdottomasti YLElläkin näytettävä Uusi Sherlock, joka ei kylläkään herättänyt aivan hirveästi vastahankaa. Hieman harmittaa, etten ole ennen perehtynyt Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesiin kunnolla, mutta kirjahyllyssä odottaa tuollainen tiiliskivi, joka kantaa nimeä The complete stories of Sherlock Holmes, eli ehkä vielä joskus.

Benedict Cumberbatch muuten vie Robert Downey Jr.:n ihan 6-0 ♥

6. Olen vaikutuksille altis.
Loppujen lopuksi olen ihminen, jonka mielipiteisiin on helppoa vaikuttaa fiksun kuuloisilla perusteluilla. Paras tapa vakuuttaa minut, on käyttää pitkiä lauseita, joissa on edes hitunen sisältöä. Se poliittinen ja täysinturha "En voi suoraan sanoa, etten ota kantaa, muttei minulla ole tähän muutakaan sanomista, vaihdanpa aiheen" "perustelu" ei toimi minuun. Eli ihan niin altis vaikutuksille en sentään ole, mutta isoveljelläni on kyllä hyvin hallussa tuo omien mielipiteiden perustelu, ja aika vakaitakin mielipiteitäni on siltä taholta kyseenalaistettu. Että kiitosta vain, velikulta. ;)

7. En ole nähnyt yhtäkään Tähtien sota -elokuvaa kokonaan.
Haha, tästä saavutuksesta kehtaan myöntää olevani jopa ylpeä. Huolimatta kaikista niistä ystävistä ja tutuista, jotka ovat jopa miltei fanaattisia kyseiseen elokuvasarjaan, olen nähnyt vain 20 minuuttia sarjan vanhimmasta elokuvasta. Olen kuulemma jättänyt monen monta muutakin enemmän tai vähemmän klassikkoa katsomatta, mutta hyvin tässä on pärjätty! Sen verran minäkin kuitenkin tiedän, että tunnistan hahmoja/paikkoja/asioita, jotka liittyvät Tähtien sotaan ja erotanpa sen Star Trekistä ja musita yhtä hullaannuttavista sci-fi sarjoista ja elokuvista, joita en tosiaan ole aivan hirveällä mielenkiinnolla seurannut. Aiheeseen liittyviä, oivaltavia sisustusjulisteita:

R2D2
C-3PO
Nämä ja monet muut hymähdyttävät sisustusjulisteet bongailin täältä.

8. Rakastan Muumeja.
Kukapa ei? Meidän taloudesta (=poikaystävän asunnolta) löytyy tällä hetkellä kaksi muumimukia. Tekisi kyllä mieli ostaa niitä aina lisää, kun ne on niin kivoja. ♥ Kuvat jöllin täältä.
Miehen ♥
Minun ♥

9. Olen tässä kirjoitellessani kuunnellut pelkästään Red Hot Chili Peppersiä.
Musiikkimakuni on vähän laidasta laitaan. Tänään Anthony Kiedisin ääni on kuulostanut sen verran hyvältä, etten ole vaivautunut painamaan shufflea päälle. Mutta soittolistaltani löytyy mm. Katy Perrya, Helloweenia, Ramonesia, The Rolling Stonesia, Disturbedia, Guns and Rosesia jne. Mainittakoon vielä Final Fantasy IX:n Official Sound Track. Vähän sitä ja tätä siis.
Ja playerina toimii Winamp.


Mommy, where's daddy? by Red Hot Chili Peppers

10. Olen käynyt Hevostalli.netissä kohta 8 vuotta.
Hyvin, hyvin epäsäännöllisesti ja monta vuotta vietin pelkästään Tarinatuokion puolella. Nyt olen kuitenkin aikani kuluksi päätynyt selailemaan Yleistä puolta. Tässäkin faktassa on hauskinta se, etten ole koskaan ollut heppatyttö. Tiettävästi olen ollut kokonaiset kolme kertaa hevosen selässä ja viimeinen kerta jätti niin mieleenpainuvat muistot, ettei minulla todellakaan ole mikään hinku takaisin. En siis pudonnut tai mitään, olen vain korkeanpaikankammoinen ja serkkuni laittoi allani olevan konin liikkumaan aivan liian nopeasti.

Innostuin nyt laittamaan noita kuvia tuonne väliin sen verran, että taidan pätkäistä tämän merkinnän tähän. Ensimmäsiet kymmenen faktaa käsitelty, jos jollekin heräsi kysymyksiä, niitä saa aina esittää.

27. tammikuuta 2012

It's all about sex

Olen bloggaillut yli vuoden ja aloin miettiä miksi minä ylipäätään aloitin bloggaamisen. Elämäni ei ole mitenkään ylitsevuotavan mielenkiintoista, en harrasta mitään sellaista, en jaksa kertoa joka päivä, että käytin taas olohousuja ja toppia ja hengailin koko päivän kotona ja niin edelleen. Eivätkä minun ajatukseni todellakaan ole sieltä fiksuimmasta päästä. Silti, jostain syystä, minulla on blogi, jota kirjoittelen säännöllisen epäsäännöllisesti ja johon keksin sanottavaa. Ehkä se oli tarvetta kuulostaa fiksulta, en tiedä, sillä elävässä elämässä möläyttelen mitä sattuu (vrt. Tuuli ei heiluta varjoja).

Kohteliaisuuden muassa minun tulee varoittaa, että seuraavat hajatelmat eivät välttämättä sovi perheen pienimmille tai niille pilkuntarkoille viisastelijoille, joilla ei ole parempaa tekemistä kuin mäkättää järjettömistä ajatuksista.

Eli siis, päätin kertoa niistä järjettömistä ajatuksista, joita ei oikeastaan edes tarvitsisi ajatella. Minulla on kuitenkin paha tapa ajatella näitä, hämmästyttävän usein. Tämänkertaiset ajatukset liittyvät seksiin ja neitsyisiin, ja kuten jo kerran sanoin, nämä ajatukset ovat yleensä niitä, jotka ovat parempi jättää ajattelematta.

On myös hyvä ensialkuun selventää, että henkilökohtainen suhteeni seksiin ei ole aivan tavallinen, enkä näin ollen täysin ymmärrä sellaisia tunteita ja henkisiä tiloja kuin "olla puutteessa". Sitä huolimatta lähden spekuloimaan sitä hivenen.

Minusta nimittäin on suunnattoman huvittavaa, että ihminen, joka tiettävästi on neitsyt, julistaa sitä, kuinka hän on niin puutteessa. Tämä on minusta huvittavaa lähinnä siksi, että miten ihminen, joka ei ole kokenut jotakin, voi tietää olevansa sen puutteessa? Ja nyt kenenkään on turha tulla selittämään minulle kuinka ihmisen geenit sitä ja hormoonit tätä. Olen hoitanut biologianopiskeluni kyllä, en tarvitse tästä mitään syväanalyysia. Leikin vain ajatustasolla.

Voidaan kysyä ihmiseltä, joka ei ole koksaan maistanut kahvia, että tekeekö hänen sitä mieli. Kyseinen henkilö saattaa olla viluissaan ja tietää sen, että kahvi on lämmin juoma, jolloin hän vastaa myöntävästi, mutta hän ei todella tiedä miltä se maistuu. Tällöin lämmittävyydestään huolimatta kokemus saattaa osoittautua pettymykseksi. Myöntäkää pois, kahvi on pahaa. Minä juon kahvia, olen juonut sitä joskus vähintään kolme kupillista päivässä, mutta silti se on yleensä pahaa.

Neitsyen tilanne on samankaltainen. Hän luultavasti tietää mitä seksi on, ainakin osittain (kaikki kun eivät tunnu tietävän, että se on muutakin kuin yhdyntää). Siihen liitetään myös luultavasti sellaisia asioita kuin läheisyys ja mielihyvä, varsinkin jos on tullut luettua esimerkiksi seksinovelleja. Sellainen kirjallisuus pitäisi kieltää, sillä niissä kaikki menee aina täydellisesti ja ne aivan todella antavat neitsyille väärän kuvan seksistä. Vaikka kuinka paukutaetaan päähän, ettei ensimmäisellä kerralla luultavasti todellakaan mikään mene täydellisesti, kaikenlainen fiktiivinen kirjallisuus nostaa turhia toiveita.

Joten luultavasti, vaikka olisi "niin puutteessa, että voisi naida vuohta", ensimmäinen seksikokemus on pettymys. Siinä sitä sitten kysytään itseltä, oliko tämä todella se, mitä haluttiin? Tässäkö oli se, mitä niin hehkutetaan ja minkä pitäisi olla niin upeaa?

Turhia ajatuksia, tiedän ja vankkurit karkasivat taas vähän omille teilleen. Kertokaa toki, jos tämä herätti teissä joitain ajatuksia.

EDIT// Seuraava merkintä on muuten 50. eli jos joku jostain syystä haluaa jotain erikoisempaa, nyt on aika avata kommenttiosio ja näpytellä toiveita sinne.

24. tammikuuta 2012

Poliittista liibalaabaa

Vaalien toinen kierros on nyt tapetilla muutenkin, joten miksenpä minäkin availisi vähän sanaista arkkuani tästä aiheesta.

Vaalikoneen mielestä kumpikaan toiselle kierrokselle sinnitelleistä herrasmiehistä ei ole minulle sopiva presidenttiehdokas. Pekka Haaviston tai Sauli Niinistön sijaan, vaalikone ehdotti minulle sellaisia nimiä kuin Paavo Lipponen ja Timo Soini (josta järkytyin ensialkuun). Se saattaa tosin johtua hyvin pitkälti siitä, että moneen tärkeään kysymykseen vastasin "En tiedä". Jos olisin ymmärtänyt paremmin, mitä kysymyksillä käytännössä tarkoitettiin, olisin saattanut vastata kunnolla ja näin ollen saattanut saada erilaisia tuloksia, ken tietää. Joka tapauksessa perehdyin pääasiassa vaalikoneen suosittelemiin ehdokkaisiin.

Oikeastaan ensimmäisellä kierroksella Haavisto ei ollut minulle ehdokas. Samalla lailla kuin Sari Essayah ja Eva Biaudet, hän vain lipui siellä ollen olemassa, muttei kuitenkaan. Oikeastaan Paavo Arhinmäki kuului tähän samaan kastiin. Osasin suunnilleen jokaisen ehdokkaan nimen, ainakin sinne päin, mutta puolista en tiennyt mitään. Olenko siis huono kansalainen kun en ottanut selvää?

Onnistuin myös välttelemään suunnilleen kaikki vaalipaneelit ja -mainokset. Ainoa, jonka todella näin, oli Paavo Lipposen vaalimainos, joka omalla kierolla tavallaan oli jokseenkin pelottava ja mieleen jäävä.


Yllä olevan mainoksen lisäksi näin pätkän, jossa Niinistö ja Lipponen olivat Uutisvuodossa. Eli en siis saanut mediasta vahingossa minkäänlaista tietoa ehdokkaista, joita en valmiiksi tuntenut. Se ei haitannut minua, sillä olin varma, ketä haluan äänestää. Kenellä on minun maailmankuvaani sopivat mielipiteet ja kuka osaa perustella omat, ehkä eriävänsäkin mielipiteet fiksusti. Pitää kuitenkin muistaa, että jokainen ehdokas on poliitikko ja minulla nyt sattuu olemaan omat epäilykseni poliitikoista, kuten varmaan jollain muullakin.

Huvittavinta tässä kuitenkin lienee nyt toisen kierroksen kuumottavin kysymys: Haluammeko presidentiksemme homon vai heteron? Naurettavaa. Aivan täydellisen, suorastaan käsittämättömän naurettavaa, minkä perusteella ihmiset äänestävät. Lähes kaikki mielipiteet, joita olen kuullut, pyörivät juurikin kahden ehdokkaan seksuaalisen suuntautumisen ympärillä - tai ei, Niinistöä ei yleensä vedetä näihin keskusteluihin mukaan ollenkaan. Kaksi vaihtoehtoa tuntuvat olevan kuitenkin seuraavat: "Hyi, mä en mitään hinttiä pressaksi äänestä" tai "Homot on jees, näytämpä suvaitsevuuteni äänestämällä homoehdokasta, kun sen mieskin on niin symppis." Näinkö se todella menee?

Etenkin keskustelupalstoilla, joissa kävijäkunnasta suuri osa on alle äänestysiän, kysymys vaaleista tuntuu kärjistyvän juurikin Haaviston homouteen. Ja siellä tuntuu monella "haavistolaisella" olevan sellainen kanta, että vain homofoobiset ihmiset äänestävät Niinistöä. En missään nimessä väitä, että kaikki "haavistolaiset" ajattelisivat näin, vaan ne internetissä nimettöminä suutaan aukovat "olet homo, olet automaattisesti söpö" -ihmiset. Ja yleensä kyse, ikävä kyllä, on nuorista naisista, eli ryhmästä, johon minäkin kuulun. Eräs ystävistäni, joka nyt taitaa ensimmäistä kertaa olla äänestysikäinen, totesi, että kyllä nyt toisella kierroksella pitää mennä äänestämään Haavistoa, niin saapahan isä homofoobikkona nenilleen.

Onko todella Haaviston homous se kysymys, joka vetää äänestäjät uurnille - puolesta tai vastaan?

18. tammikuuta 2012

Maailman suloisin hymy

Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä on kivaa, kun vieraatkin ihmiset hymyilevät ja minulla on tapana hymyillä vähän kaikille. Se tulee sillälailla luonnostaan, ettei tarvitse erikseen miettiä: "Mummo, hymyilen, lapsi, hymyilen, ärsyttävä nuori, hymyilen." Ilmeisesti joku muu harrastaa tätä samaa, tai sitten aivoton hengailuni paikallisbussissa aiheutti jollekin sympatia-kohtauksen, joka tapauksessa minulle hymyiltiin. Todella lämpimästi ja polvia notkauttavasti.

Olen myös niitä ihmisiä, jotka katselevat mielenkiinnolla väkijoukkoa ja miettivät ulkonäön perusteella, olisiko juuri tuo ihminen mielenkiintoinen ja miksi (ei). Etenkin tietyntyyliset ihmiset väistämättä herättävät minussa uinuvan uteliaisuuden: pitkähiuksiset miehet, sirorakenteiset tytöt ja niin edelleen. Tämä kyseinen hymyilijä ei olisi varmaan muuten herättänyt minun huomiotani mitenkään, mutta hänen hymynsä oli upea!

Työntääkseni itseni vielä kolmanteen lokeroon, olen niitä ihmisiä jotka "ihastuvat" helposti, juurikin sellaisten asioiden vuoksi kuin hurmaava hymy tai upeat silmät. Eli olen siis elänyt eilisen ja tämän päivän sen hymyn tuomassa ihastushekumassa. Jälkeenpäin en kuitenkaan rehellisesti sanottuna musita kuin hänen pörröiset hiuksensa ja sen paidanliepeen, joka vilahti takin helman alta. Ja tietenkin sen pienen leijuvan tunteen, jonka se hymy toi tullessaan. Todella, todella suloinen tapaus.

16. tammikuuta 2012

Uteliaisuus maan perii

Eli päätinpä nyt sortua kyselyyn. Olen pyrkinyt välttämään niitä, sillä blogin lukija- ja vierailuluvut ovat aika olemattomat. Johtunee ihan omasta epäaktiivisuudesta. Eli jokainen ihana, anonyymi tai ihan virallinen lukija voisi ruksia, jos jompikumpi vastausvaihtoehdoista miellyttää. Tuntui jotenkin hölmöltä lisätä sinne kokonaan kieltävä vastaus, sillä selväähän se on, että kaikki eivät tätä lue.

Haluaisin kauheasti kertoilla jostakin, mutten tiedä mistä. Teoreettisesti voisin ottaa kantaa vaikka presidentinvaaleihin tai Pohjois-Korean tilanteeseen, muttei tuo politiikka ole koskaan viehättänyt sen kummemmin, joten argumenttini olisivat jokseenkin köykäisiä ja asiapohjaltaan kyseenalaisia.

En ole myöskään lukenut vähään aikaan. Pitäisi ynnäillä nuo viime vuonna luetut sivumäärät ja kysäistä Villeltä, onko tämä muistanut merkitä omansa ylös. Sen jälkeen voisinkin katsoa, kuinka paljon sitä tuli otettua selkään meidän leikkimielisessä lukukilpailussamme. Ja kysyä, lähtisikö hän tänä vuonna samoille kilpasille.

Olen piirrellyt vähän, joskaan en mitään valmista tai upeaa. Valikoidut teokset löytää allekirjoittaneen DA:sta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Olen vain saanut aika vähän mitään hienoa aikaiseksi, joten siellä on aika köyhät tuotokset. Ehkä aktivoidun silläkin saralla jossain vaiheessa.

Niin paljon aikaa ja silti ei saa mitään aikaiseksi.

13. tammikuuta 2012

Tilannekatsausta vaihteeksi

Olen viettänyt tässä viimeisen puolivuotta todellisena taivaanrannanmaalarina. Kulkenut kahden kaupungin väliä, opiskellut avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista ja vain ollut. Olen kuitenkin koko ajan ollut kahden erilaisen tilanteen välillä. On ollut se entinen, rauhallinen asuminen poikaystäväni kanssa ja on ollut opiskelua toisella paikkakunnalla. En ole kuitenkaan kunnolla kummassakaan.

Olen yhä enenevissä määrin viettänyt aikaani poikaystävän asunnolla oman sijaisasuntoni sijaan. Minä vain kulutan päiviäni täällä, odottaen, että jokin pakottava syy vetää minut takaisin Turkuun. Opintoja on säälittävän vähän, tänä vuonna peräti viiden viikon ajan kahtena iltana viikossa. Ja sitten? Jaa'a.

Yhteishaku tulee taas maaliskuussa, joten siinä on hetkellisesti taas tekemistä. Laskeskelin, että tähän mennessä ilmoitettuja materiaaleja minun tulisi löytää kirjastosta viisi kirjaa. Ja Turun yliopistohan ilmoittaa vasta yhteishaun alettua, heh hee.

Tämä oli lähinnä tällainen "minä olen hengissä" merkintä. "Minä olen hengissä ja niin hemmetin tylsistynyt, ettei minulla ole mitään kerrottavaa." Pari biisiä piristämään päivää!


Kids by MGMT


Eyes wide open by Gotye