Muistan, kuinka joskus yläluokilla (en muista tarkkaan olinko 5. vai 6. luokalla, koska sama opettaja opetti minulle kummallakin - 4. luokalla en kuitenkaan enää silloin ollut) silloinen maantiedonopettajamme sattui kertomaan hajumuistista. Hänen esimerkkinsä liittyi siihen, kun hän vuosia oman palvelusaikansa jälkeen (kyse siis on miesopettajasta) oli palannut kasarmille, jossa oli palveluksensa suorittanut ja kuinka tuvan ominaistuoksu rysäytti mieleen paljon muistoja.
Tämä muisto palasi mieleeni, kun tiskasin. Pitkän aikaa meillä on ollut näitä uusia, hajustettuja Fairyja (mm. omenaa ja sitruunaa) ja pääsin sitten viimein avaamaan uuden, perus-Fairypullon. Varmaan jokainen tietää miltä perinteinen Fairy tuoksuu. Ja se tuoksu vei minut hetkessä ja vain hetkeksi vuosien taa. Hetken olin jälleen se alle kouluikäinen tyttö, seisomassa ensimmäisen kotimme tiskipöydän vieressä, malttamattomana. Äiti täytti saippuakulpapurkin (en tiedä, miksi sitä sanoisin), kuivasi sen rättiin ja ojensi sen käteeni, enkä muista ehdinkö huikata kiitostakaan, kun jo kipitin ulos.
Asuimme silloin haaleankeltaisessa rivitalossa. Asuntomme oli tieltä katsottuna kauimmainen ja naapurustossa asui muutama suunnilleen saman ikäinen lapsi. Enkä ollut silloin yksin puhaltelemassa saippuakuplia, uskaltaisin väittää. Luultavasti kyse oli nimenomaan siitä, että "minä, kun kaikki muutkin".
Projekti "50 faktaa minusta" on toistaiseksi tauolla. Hoidan sen kyllä loppuun, jahka ehdin. Ja kaikki kuvat on otettu we♥it:sta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti