Aika jatkella siitä, mihin viimeksi jäätiin.
11. Olen "hörhö".
Hörhöily on niin laaja ilmiö, että rajataanpas vähän. Oma hörhöilyni siis rajoittuu lähinnä roolipeleihin ja kaikkeen fantasia-aiheiseen. Olen siis pelannut pöytäroolipelejä, eniten D&D 2.0:aa, mutta Pathfinderiakin olen kerran päässyt kokeilemaan, sekä paria muuta systeemiä, joiden nimiä en ikävä kyllä muista. Muutenkin kaikenlainen old school fantasia on lähellä sydäntä, tykkään lukea perinteistä ja vähän vähemmänkin perinteistä fantasiakirjallisuutta (mainittakoon DragonLance-saaga ja Abhorsen-trilogia). Perinteitä raiskaavaan materiaaliin en yleensä jaksa tutustua (esim. Twilight).
12. Omistan 12 noppasettiä.
Tämä liittyy siis hyvinkin vahvasti edelliseen kohtaan. Yhdessä noppasetissä on 7 erilaista noppaa. D4 eli nelitahoinen, D6 eli kuusitahoinen (tavallinen arpakuutio), D8 eli kahdeksantahoinen, kaksi D10:ä eli kymmentahoista, D12 eli kaksitoistatahoinen ja D20 eli kaksikymmentahoinen. Alla oleva kuva antaa osviittaa millainen noppasetti voi olla, joskaan minulla ei tuollaista ole. Omani ovat "perinteisiä", kuviottomia noppia, joista ehkä joskus kuvia, kun kamera toimii.
(Ja siis yksinkertaisella kertolaskulla 12*7 päästään siihen, että minulla on tällä hetkellä omistuksessani yhteensä 84 noppaa.)
(Ja siis yksinkertaisella kertolaskulla 12*7 päästään siihen, että minulla on tällä hetkellä omistuksessani yhteensä 84 noppaa.)
 |
| En omista, kuva täältä. |
13. Katson animea ja luen mangaa.
Japani-ilmiö! Eli selvennykseksi, manga on japanilainen sarjakuva ja anime on käytännössä liikkuvaa mangaa. Eli katson piirrettyjä ja luen sarjakuvia. Kerään muutamaa mangaa, mainitakseni vaikka muutaman: Girl Got Game (ilmestyy nykyään suomeksi nimellä Power!), Vampire knight, Black butler ja xXx Holic. Mitään en ole siis vielä saanut kerättyä loppuun asti, mutta noita minulla on useamman pokkarin verran. Ja sitten on niitä, joita en varmaan koskaan vaivaudu keräämään loppuun asti.
Animea en ihan hirveästi ala listata, niitä on tullut katsottua kuitenkin niin paljon. Viimeisimpänä olen katsonut Ben-ton ja Boku wa Tomodachi ga Sukunain. Vanhempia sarjoja, joita on joskus tullut katsottua ovat muiden muassa Great Teacher Onizuka, Hajime no Ippo sekä xXx Holic. Katson lähinnä animea miehekkeeni kanssa, joten sarjat ovat aika pitkälti valittu niin, että ne miellyttäisivät molempia osapuolia jotenkin.
14. Tykkään lastenohjelmista.
Eli katson minä muitakin piirrettyjä kuin animea! Mieleenpainuvimpia ja jollain tavoin parhaimpia ovat Muumit, Halinallet, Prätkähiiret ja Turtlesit. Vanhat piirretyt kunniaan, nämä nykyajan "lastenohjelmat" ovat hirveitä. Eikö sillä ole enää mitään väliä, millaisia vaikutteita lapsille annetaan television kautta?
15. Soittelen harrastelijanomaisesti.
En ole koskaan suostunut menemään yhdellekään soittotunnille. Näin jälkeenpäin se harmittaa, eikä oikein tiedä, kehtaako sitä enää näin "vanhana" aloittaa, joten soittaminen on jäänyt sellaiseksi satunnaiseksi kokeilemiseksi. Rakastan pianoa soittimena yli kaiken ja minulla on sellainen olo, että jopa ymmärrän miten sen sielunelämä kulkee. Tunnen siis "osaavani" soittaa pianoa edes vähän, vaikka joku kehtaisi varmasti olla eri mieltä. Viimeaikoina on kuitenkin tullut rämpyteltyä kitaraa, ja vähän bassoakin, kun sellainen ilmaantui meidän talouteemme yhtäkkiä yllättäin.
Kesällä mieheke siis osti Ibanezin sähköakustisen kitaran. Sitä on tullut epäsäännöllisesti rämpyteltyä, innostun siitä aina epäsäännöllisesti uudelleen ja uudelleen. Ainoa, mikä välillä vähän vie sitä intoa on viritysmittari, josta paristot ovat päässeet loppumaan. Nyt siinä on onneksi taas toimivat paristot, niin saa sen soittimen kuulostamaan suhteellisen oikealta. Sähköbasso tosiaan vain ilmestyi meille eräänä iltana, kun mieheke oli viettämässä poikien kanssa iltaa. Seurueen basisti kun oli ostanut uuden ja antoi vanhansa pois. Ibanez on sekin, eli meillä on kaksi "Ibanez-vauvaa". ♥
16. Piirtelen.
Sen joku blogia selaillut/lukenut on saattanut aavistaakin. Koen silläkin saralla olevani täydellisen aloittelija, mikään ei koskaan ole tarpeeksi hyvää, enkä jaksa harjoitella, että tulisin paremmaksi. Piirtelen siis vain lähinnä luonnoksia ja kokeilunomaisia, nopeita väkerryksiä, enkä koskaan saa mitään valmiiksi asti ilman ulkopuolista painostusta. Yksi haaveistani oli jossain vaiheessa päästä kuvittajaksi, mutta koin sitemmin itse, etteivät taitoni tällä asteella riitä millään. Joten se jäi sinne mahdollisesti toteutettavien koriin, jos joskus vaikka ihmeellisesti parannun piirtäjänä tai jotakin. Eihän sitä koskaan tiedä.
17. Kirjoittelen, luovastikin.
Tällä hetkellä siis kulutan aikaani opiskelemalla avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista. Proosa on vanhaa kauraa ja sitä on kiva huvikseen väkertää, mutta myöhemmin kunnolla tutuiksi tulleet runot ja draamat nostattivat vahvan, kielteisen asenteen. Ehkä tämä tästä.
Minulla on "pöytälaatikossa", eli tietokoneeni uumenissa jos jonkunlaista aloitettua tekstiä ja muutama valmis, muutaman sivun novellikin. Tai valmis ja valmis, niitä saisi varmasti hiottua suunnasta tai toisestakin. Eniten tällä hetkellä kirjoittelen MSN Messengeriä hyväksikäyttäen tekstiroolipeliä yhden ihmisen kanssa. Parhaimmillaan aktiivisia roolipelikavereita on ollut neljä samaan aikaan. Jokin viehätys tekstiroolipelissä on, sillä olen aloittanut sen jo aivan nappulana ja vielä vain jaksan jatkaa.
18. En ole ainoa lapsi.
Olen veljeni maininnut useampaankin otteeseen, mutta selvennettäköön vielä tosiaan, että minulla on yksi isoveli. Kaksi vuotta vanhempana hän ei ole liian vanha ja samalla kuitenkin tarpeeksi vanha. Olemme aina olleet läheisiä ja olen aina liikkunut suhteellisen paljon hänen kavereidensa kanssa. Veljeni on tutustuttanut minut moniin asioihin, kuten roolipeleihin, DragonLance-saagaan ja niin edelleen.
19. En kestä kauhua juuri ollenkaan.
Tämä tuli mieleeni siitä, että paras tätä faktaa havannoiva esimerkki liittyy juuri isoveljeeni. Joskus, vuonna 2002, kun olin vielä 11-vuotias, ilmestyi mielipiteitä jakava Hollywood-versio eräästä japanilaisesta kauhuelokuvasta. The Ring kuuluu niihin elokuviin, joita en tähänkään päivään mennessä ole suostunut katsomaan. Se johtuu ihan vain siitä, että veljeni katsoi tämän pätkän. (Täytyy myöntää, etten muista oliko se vuonna 2002 vai myöhemmin.) Sen nähtyään hän ystävällisesti tuli ja selitti minulle elokuvan juonen. Kun siihen juonikaareen liittää tarpeeksi vilkkaan mielikuvituksen, saatiin kahden viikon edestä painajaisia ja syvä kauhu koko elokuvaa kohtaan. En oikeastaan usko, että se on niin pelottava, mutta jos joku muu on joskus nähnyt painajaisia näkemättä itse elokuvaa, ymmärtää varmaan sen, että kynnys katsoa tuo elokuva kymmenenkin vuoden jälkeen saattaa olla yllättävän korkea.
20. Olen suuresti riippuvainen muiden mielialasta.
Miten tämän selittäisi yksinkertaisesti? Silloin, kun minulla on hyvä päivä, minusta on kauhean kiusallista olla ihmisen kanssa, joka on ärtynyt, väsynyt, kiukkuinen tai muuten vain huonolla tuulella. Saatan jopa lopulta ärtyä siitä, että kaikilla muilla on huono päivä ja näinollen muut kieltävät minulta hyvän päiväni. Kuuluneeko tämä empatian piiriin?
Sitten taas, kun itselläni on huono päivä, se näkyy ja kuuluu. Valitan jatkuvasti, ihan kaikesta, tiuskin ja puhahtelen, käyttäydyn kuin jokainen minulta pyydetty asia olisi liikaa vaadittu. Tärkeintä huonossa päivässä on se, että sen saa päästää ulos. Sen jälkeen, kun on valittanut ja puhahdellut tarpeeksi, maailma on taas paljon valoisampi paikka.
Ja tässä toinen osa, näillä näkymin tulee vielä kolme, jos jatkossakin satuilen näin paljon joka kohtaan.
Japani-ilmiö! Eli selvennykseksi, manga on japanilainen sarjakuva ja anime on käytännössä liikkuvaa mangaa. Eli katson piirrettyjä ja luen sarjakuvia. Kerään muutamaa mangaa, mainitakseni vaikka muutaman: Girl Got Game (ilmestyy nykyään suomeksi nimellä Power!), Vampire knight, Black butler ja xXx Holic. Mitään en ole siis vielä saanut kerättyä loppuun asti, mutta noita minulla on useamman pokkarin verran. Ja sitten on niitä, joita en varmaan koskaan vaivaudu keräämään loppuun asti.
Animea en ihan hirveästi ala listata, niitä on tullut katsottua kuitenkin niin paljon. Viimeisimpänä olen katsonut Ben-ton ja Boku wa Tomodachi ga Sukunain. Vanhempia sarjoja, joita on joskus tullut katsottua ovat muiden muassa Great Teacher Onizuka, Hajime no Ippo sekä xXx Holic. Katson lähinnä animea miehekkeeni kanssa, joten sarjat ovat aika pitkälti valittu niin, että ne miellyttäisivät molempia osapuolia jotenkin.
14. Tykkään lastenohjelmista.
Eli katson minä muitakin piirrettyjä kuin animea! Mieleenpainuvimpia ja jollain tavoin parhaimpia ovat Muumit, Halinallet, Prätkähiiret ja Turtlesit. Vanhat piirretyt kunniaan, nämä nykyajan "lastenohjelmat" ovat hirveitä. Eikö sillä ole enää mitään väliä, millaisia vaikutteita lapsille annetaan television kautta?
 |
| Tätäkään en omista, nappasin täältä. |
15. Soittelen harrastelijanomaisesti.
En ole koskaan suostunut menemään yhdellekään soittotunnille. Näin jälkeenpäin se harmittaa, eikä oikein tiedä, kehtaako sitä enää näin "vanhana" aloittaa, joten soittaminen on jäänyt sellaiseksi satunnaiseksi kokeilemiseksi. Rakastan pianoa soittimena yli kaiken ja minulla on sellainen olo, että jopa ymmärrän miten sen sielunelämä kulkee. Tunnen siis "osaavani" soittaa pianoa edes vähän, vaikka joku kehtaisi varmasti olla eri mieltä. Viimeaikoina on kuitenkin tullut rämpyteltyä kitaraa, ja vähän bassoakin, kun sellainen ilmaantui meidän talouteemme yhtäkkiä yllättäin.
Kesällä mieheke siis osti Ibanezin sähköakustisen kitaran. Sitä on tullut epäsäännöllisesti rämpyteltyä, innostun siitä aina epäsäännöllisesti uudelleen ja uudelleen. Ainoa, mikä välillä vähän vie sitä intoa on viritysmittari, josta paristot ovat päässeet loppumaan. Nyt siinä on onneksi taas toimivat paristot, niin saa sen soittimen kuulostamaan suhteellisen oikealta. Sähköbasso tosiaan vain ilmestyi meille eräänä iltana, kun mieheke oli viettämässä poikien kanssa iltaa. Seurueen basisti kun oli ostanut uuden ja antoi vanhansa pois. Ibanez on sekin, eli meillä on kaksi "Ibanez-vauvaa". ♥
16. Piirtelen.
Sen joku blogia selaillut/lukenut on saattanut aavistaakin. Koen silläkin saralla olevani täydellisen aloittelija, mikään ei koskaan ole tarpeeksi hyvää, enkä jaksa harjoitella, että tulisin paremmaksi. Piirtelen siis vain lähinnä luonnoksia ja kokeilunomaisia, nopeita väkerryksiä, enkä koskaan saa mitään valmiiksi asti ilman ulkopuolista painostusta. Yksi haaveistani oli jossain vaiheessa päästä kuvittajaksi, mutta koin sitemmin itse, etteivät taitoni tällä asteella riitä millään. Joten se jäi sinne mahdollisesti toteutettavien koriin, jos joskus vaikka ihmeellisesti parannun piirtäjänä tai jotakin. Eihän sitä koskaan tiedä.
17. Kirjoittelen, luovastikin.
Tällä hetkellä siis kulutan aikaani opiskelemalla avoimessa yliopistossa luovaa kirjoittamista. Proosa on vanhaa kauraa ja sitä on kiva huvikseen väkertää, mutta myöhemmin kunnolla tutuiksi tulleet runot ja draamat nostattivat vahvan, kielteisen asenteen. Ehkä tämä tästä.
Minulla on "pöytälaatikossa", eli tietokoneeni uumenissa jos jonkunlaista aloitettua tekstiä ja muutama valmis, muutaman sivun novellikin. Tai valmis ja valmis, niitä saisi varmasti hiottua suunnasta tai toisestakin. Eniten tällä hetkellä kirjoittelen MSN Messengeriä hyväksikäyttäen tekstiroolipeliä yhden ihmisen kanssa. Parhaimmillaan aktiivisia roolipelikavereita on ollut neljä samaan aikaan. Jokin viehätys tekstiroolipelissä on, sillä olen aloittanut sen jo aivan nappulana ja vielä vain jaksan jatkaa.
18. En ole ainoa lapsi.
Olen veljeni maininnut useampaankin otteeseen, mutta selvennettäköön vielä tosiaan, että minulla on yksi isoveli. Kaksi vuotta vanhempana hän ei ole liian vanha ja samalla kuitenkin tarpeeksi vanha. Olemme aina olleet läheisiä ja olen aina liikkunut suhteellisen paljon hänen kavereidensa kanssa. Veljeni on tutustuttanut minut moniin asioihin, kuten roolipeleihin, DragonLance-saagaan ja niin edelleen.
19. En kestä kauhua juuri ollenkaan.
Tämä tuli mieleeni siitä, että paras tätä faktaa havannoiva esimerkki liittyy juuri isoveljeeni. Joskus, vuonna 2002, kun olin vielä 11-vuotias, ilmestyi mielipiteitä jakava Hollywood-versio eräästä japanilaisesta kauhuelokuvasta. The Ring kuuluu niihin elokuviin, joita en tähänkään päivään mennessä ole suostunut katsomaan. Se johtuu ihan vain siitä, että veljeni katsoi tämän pätkän. (Täytyy myöntää, etten muista oliko se vuonna 2002 vai myöhemmin.) Sen nähtyään hän ystävällisesti tuli ja selitti minulle elokuvan juonen. Kun siihen juonikaareen liittää tarpeeksi vilkkaan mielikuvituksen, saatiin kahden viikon edestä painajaisia ja syvä kauhu koko elokuvaa kohtaan. En oikeastaan usko, että se on niin pelottava, mutta jos joku muu on joskus nähnyt painajaisia näkemättä itse elokuvaa, ymmärtää varmaan sen, että kynnys katsoa tuo elokuva kymmenenkin vuoden jälkeen saattaa olla yllättävän korkea.
 |
| Kiitos IMDb, että lainaatte. |
20. Olen suuresti riippuvainen muiden mielialasta.
Miten tämän selittäisi yksinkertaisesti? Silloin, kun minulla on hyvä päivä, minusta on kauhean kiusallista olla ihmisen kanssa, joka on ärtynyt, väsynyt, kiukkuinen tai muuten vain huonolla tuulella. Saatan jopa lopulta ärtyä siitä, että kaikilla muilla on huono päivä ja näinollen muut kieltävät minulta hyvän päiväni. Kuuluneeko tämä empatian piiriin?
Sitten taas, kun itselläni on huono päivä, se näkyy ja kuuluu. Valitan jatkuvasti, ihan kaikesta, tiuskin ja puhahtelen, käyttäydyn kuin jokainen minulta pyydetty asia olisi liikaa vaadittu. Tärkeintä huonossa päivässä on se, että sen saa päästää ulos. Sen jälkeen, kun on valittanut ja puhahdellut tarpeeksi, maailma on taas paljon valoisampi paikka.
Ja tässä toinen osa, näillä näkymin tulee vielä kolme, jos jatkossakin satuilen näin paljon joka kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti