Still alive

Hei vain pitkästä aikaa. Olin jo vähän hylännyt tämän blogin siirrettyäni satunaisen sekoiluni Nebulaen kanssa yhteiseen blogiin (jonka nimi kertoo enemmän kuin tarpeeksi).

Sitten menin lueskelemaan merkintöjä taaksepäin, kuinka olen hakenut ja hakenut opiskelemaan, ja kuinka ajatus uudelle paikkakunnalle muutosta ahdistaa. Ja kuinka kaukaisia ne haaveet silloin olivatkaan. Nyt kuitenkin, jonkun ihmeen kaupalla, sain viimein opiskelupaikan. Tampereen yliopisto on hyväksynyt allekirjoittaneen opiskelijakaartiinsa ja koska avokki (joka on edelleen sama, btw) sai täältä juuri vakituisen työpaikan, ei yhdessä muuttamisesta tarvitse edes keskustella.

Ei minulla (vieläkään) mitään järkevää sanottavaa ole, tuntuu jokseenkin surrealistiselta ja pelottavalta tämänhetkinen tilanne, mutta.. Olen myös aivan hiton innoissani. Nyt laitan aamiaisen kasaan ja alan soitella asuntojen perään.

(Minä en lähde matkalle maailman ympäri,) minä lähden Tampereelle!