Teehetkestä elämys, tosiaan

Tämä ilta kiteytyi kivaan tunnelman täydelliseen kokonaisuuteen. Pohjustukseksi sanottakoon, että olen kahvi-ihmisiä, toisin sanoen; harvat teet ovat tarpeeksi maukkaita minun suuhuni, suurin osa maistuu lähinnä puulta. Tästä syystä teen juontini on varsin vähäistä.

En omista, löysin täältä.

Tänään kuitenkin join pitkästä aikaa teetä. Olihan se puiseva kokemus, mutta puisevuuden läpi pyrkivät, raikkaat marjat jättivät jälkeensä miellyttävän fiiliksen. Kuten jätti alla oleva kappalekin.

Can't believe it by Younha

Tämän illan merkintä saa luvan kanssa jäädä sisällöttömäksi, sillä pitkästä aikaa voin vain hymyillä itsekseni ilman syytä.Olo on kaikin puolin väsynyt, stressaantunut ja silti niin kevyt. Ehkä Nordqvistin mainoslause "Tee hetkestä elämys" ei olekaan niin huono. Ehkä pieni sielu ei tarvitse kuin mielentilaan sopivan teen ja hyvää musiikkia, että mieli kevenee.

Myönnettäköön, etten juonut Nordqvistin teetä, en tällä kertaa. Sorruin Liptonin Forest Fruitin edessä.

 Mainoskuva, en omista.

Levottomuuden purkua

Hanabi by Ikimono-gakari

Tänään on levoton päivä. Tekisi mieli hyppiä, kieriä lattialla, hihittää kovaan ääneen ja seota muutenkin. Kummallisin mielihalu on ehdottomasti se, että haluaisin mennä pesemään mattoja. Tässä ei ole muuta ongelmaa, kuin tuo kaiken tappava pakkanen. Miksi mielihalut eivät voi iskeä silloin, kun niistä olisi jotakin hyötyä?

Mies katsoi minua kuin vähintäänkin pyöreästä huoneesta karannutta, kun ilmoitin, että menemme kesällä pesemään matot. Kerroin myös omaan epämääräiseen tyyliini, että äidilläni varmasti on hommaan sopivat harjat. Miehen tuijotus sai ripauksen huvittuneisuutta.

Tänään olisi ollut aikaa tehdä vaikka mitä. Olen lukenut aamupäivän ja kävin yhden aivan ihanan ihmisen kanssa kahvilla. Kyseinen ystävättäreni on yksi niistä harvoista ihmisistä, joissa ei ole oikeastaan mitään ärsyttävää. Melkein kaikissa ystävissänikin on jotakin ajoittain ärsyttävää, puhumattakaan noista vähemmän läheisistä ihmisistä. Eipä sillä, olen itse itseni mielestä aivan helvetin ärsyttävä ajoittain. En silti osaa tehdä sille mitään, ainakaan muuta kuin jättää sen kolme lonkeroa juomatta. Alkoholi on näet takuuvarma keino tehdä allekirjoittaneesta ärsyttävä.

Tänään kahvillla ollessani tajusin, kuinka paljon olenkaan kaivannut sitä, että on joku, jonka kanssa voi vain olla ja höpöttää kaikesta maan ja taivaan välillä - jopa taloudellisesta maailmanlopusta, jos siltä tuntuu. Tätä tunnetta korosti eilinen ilta, kun mittani vain täyttyi ja sanoin suoraan mitä ajattelin. Yritän totisesti olla viimeiseen asti miellyttävä, niissä mittasuhteissa kun se vain on mahdollista. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun minuun puretaan sitä "yleistä vitutusta", jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, en vastaa seurauksista. En ainakaan kun kello on jo yli normaalin nukkumaanmenoajan, eikä valittava henkilö osaa tehdä muuta kuin inistä ja murjottaa.

Miellyttämisenhaluni kuitenkin astui esiin taas - viime hetkellä, mutta kuitenkin. En loukannut henkilöä kauhean henkilökohtaisesti. Sen sijaan, että olisin heittänyt kehiin kaikki ärtymystä nostattavat aiheet viimeisen vuoden ajalta, ärisin vain eilen illalla esiin nousseista asioista. En siis ollut niin paha, kuin olisin voinut olla. Ja jostain syystä tämä harmittaa minua. Ja samalla mietin koko ajan, aikookohan kyseinen henkilö pitää minusta pari vapaapäivää. Se tekisi ehkä ihan hyvää.

Tuijotus

Huomasin taas tänään, että se voi olla häiritsevää, kun joku vain tuijottaa sinua. Erityisen häiritsevän tästä tilanteesta teki se, että kyseinen henkilö ei edes puhunut minulle, vaan vieressään istuvalle tytölle. Minä kiusaannuin tilanteesta niin, etten voinut katsoa häntä päinkään, vaan tuijotin varpaitani. On muuten kauniit kengänkärjet meikäläisen tossuissa...

Joku saattaa muistaa kun mainitsin jossain aiemmassa merkinnässä edessäni tallustelleen (tupakoivan) mieshenkilön, jonka halusin juosta kiinni vain tutustumis- ja juttelumielessä. Taisin silloin arvella ääneen, että hän opiskelee samassa koulussa. Tänään kuitenkin selvisi, että hän ei suinkaan opiskele siellä, hän työskentelee minun koulussani. Joka tapauksessa olen yksin tämän päivän aikana nähnyt hänet kolme kertaa ja jotenkin tunnen oloni osittain helpottuneeksi siitä, etten mennyt hölöttämään mitään epämääräistä. Toisaalta taas, olisihan se hauskaa tervehtiä aina, kun hän tulee käytävällä vastaan.

Tein tänään oman blogin projekteilleni: Tassunpainallus. Pyrin päivittelemään sinne kaiken maailman päähänpinttymiä niin, että saan omistaa tämän vain ja ainoastaan epämääräiselle ajatusmaailmalleni. Toistaiseksi se näyttää säälittävän tyhjältä (puhumattakaan minun "projektilistastani"), mutta ajan saatossa sinne saattaa tulla hyvinkin paljon kaikenlaista. Yritän myös saada sinne kuvamateriaalia esim. ennakkotehtävistä, joita teen tuossa huhtikuun puolella.

En keksinyt tähän päivään sopivaa kappaletta lainkaan. Minua häiritsee yhä vain koulussa kokemani tuijotus ja mietin vieläkin, oliko minun ulkoisessa olemuksessani jotakin epätavallista. Peiliin katsoessani en huomannut mitään epämääräistä, joten en sitten tiedä. Häiritsevän epämääräistä käyttäytymistä.