Huomasin taas tänään, että se voi olla häiritsevää, kun joku vain tuijottaa sinua. Erityisen häiritsevän tästä tilanteesta teki se, että kyseinen henkilö ei edes puhunut minulle, vaan vieressään istuvalle tytölle. Minä kiusaannuin tilanteesta niin, etten voinut katsoa häntä päinkään, vaan tuijotin varpaitani. On muuten kauniit kengänkärjet meikäläisen tossuissa...
Joku saattaa muistaa kun mainitsin jossain aiemmassa merkinnässä edessäni tallustelleen (tupakoivan) mieshenkilön, jonka halusin juosta kiinni vain tutustumis- ja juttelumielessä. Taisin silloin arvella ääneen, että hän opiskelee samassa koulussa. Tänään kuitenkin selvisi, että hän ei suinkaan opiskele siellä, hän työskentelee minun koulussani. Joka tapauksessa olen yksin tämän päivän aikana nähnyt hänet kolme kertaa ja jotenkin tunnen oloni osittain helpottuneeksi siitä, etten mennyt hölöttämään mitään epämääräistä. Toisaalta taas, olisihan se hauskaa tervehtiä aina, kun hän tulee käytävällä vastaan.
Tein tänään oman blogin projekteilleni: Tassunpainallus. Pyrin päivittelemään sinne kaiken maailman päähänpinttymiä niin, että saan omistaa tämän vain ja ainoastaan epämääräiselle ajatusmaailmalleni. Toistaiseksi se näyttää säälittävän tyhjältä (puhumattakaan minun "projektilistastani"), mutta ajan saatossa sinne saattaa tulla hyvinkin paljon kaikenlaista. Yritän myös saada sinne kuvamateriaalia esim. ennakkotehtävistä, joita teen tuossa huhtikuun puolella.
En keksinyt tähän päivään sopivaa kappaletta lainkaan. Minua häiritsee yhä vain koulussa kokemani tuijotus ja mietin vieläkin, oliko minun ulkoisessa olemuksessani jotakin epätavallista. Peiliin katsoessani en huomannut mitään epämääräistä, joten en sitten tiedä. Häiritsevän epämääräistä käyttäytymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti