Viininkatkuinen katkeroituminen

Ajatukset on taas ravailut ympäriinsä pienessä pääkopassa. Silti kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään, ei, tuijotan vain tyhjänkaunista valkoista ja odotan, josko sanat lipuisivat paperille kuin itsestään.

The Dark Moor by Dark Moor

Olen alkanut katkeroitua viimeaikoina. Ha, vastahan koin piristysruiskeen ja olin ihan hippinä ihastelemassa elämän ihanuutta - vaan kas. Kaikki päättyy aikanaan. Tämä viikko on mennyt perseelleen. Niin liikunnallisen elämänmuutoksen kannalta kuin sosiaalisestikin. Alkuviikosta olin iloinen, kun vietin paljon aikaa ihmisten kanssa. Ja sitten kuitenkin erakoiduin loppuviikoksi - ärh! Enkä saanut edes soitettua mahdolliseen kesätyöpaikkaan, josko pääsen sinne vaiko en.

 

 

Weheartit.com

Voisin taas availla hivenen pöytälaatikkoani, kun tuossa eräänä päivänä hetken huumassa rupesin taas raapustamaan.

Hän tuijotti viinipulloa mietteliäänä. Hän ei yleisesti ottaen pitänyt viineistä, eikä sen vuoksi yleensä kajonnut näihin jumaltenkin juomiksi nimitettyihin hienostolitkuihin. Vain yksi pullo oli tähän mennessä löytänyt tiensä hänen suosioonsa, eikä sitä viiniä ollut sen koomin löytynyt mistään.

Hän naurahti pilkallisesti ja ojensi kätensä kiinni sinetöityä pulloa kohden. Niin turhauttavaa, hän tajusi ajattelevansa pitkien sormien kiertyessä vihreästä lasista tehdyn, ohuen kaulan ympärille. Hän oli epäluuloinen, todella epäluuloinen. Mitä tämän pitikään olla? Puolimakea ja hedelmäinen? Hän ei muistanut, eikä sillä ollut enää mitään väliä. Hän nosti pullon pöydältä silmiensä eteen ja käänteli sitä mietteissään puolelta toiselle. Vaalea, läpikuultava neste kulki pullon liikkeiden mukaan kuin häkkiin teljetty peto.

Weheartit.com

Join eilen pitkästä aikaa alkoholia. Join hiukan viiniäkin - valkoviiniä toisin kuin kuvassa olevat pullot. Se oli pahaa, yhtä pahaa kuin aina ennenkin. Isoveljeni kuitenkin vanheni, joten ei sitä nyt juhlistamatta voinut jättää. Ja olihan minulla hauskaa, siitä faktasta huolimatta, että olin ainoa naisihminen jätkälauman keskellä. (Okei, oli isoveljeni avovaimo siellä, mutta häntä ei voi tosikonomaisen luonteen takia laskea.)

Teehetkestä elämys, tosiaan

Tämä ilta kiteytyi kivaan tunnelman täydelliseen kokonaisuuteen. Pohjustukseksi sanottakoon, että olen kahvi-ihmisiä, toisin sanoen; harvat teet ovat tarpeeksi maukkaita minun suuhuni, suurin osa maistuu lähinnä puulta. Tästä syystä teen juontini on varsin vähäistä.

En omista, löysin täältä.

Tänään kuitenkin join pitkästä aikaa teetä. Olihan se puiseva kokemus, mutta puisevuuden läpi pyrkivät, raikkaat marjat jättivät jälkeensä miellyttävän fiiliksen. Kuten jätti alla oleva kappalekin.

Can't believe it by Younha

Tämän illan merkintä saa luvan kanssa jäädä sisällöttömäksi, sillä pitkästä aikaa voin vain hymyillä itsekseni ilman syytä.Olo on kaikin puolin väsynyt, stressaantunut ja silti niin kevyt. Ehkä Nordqvistin mainoslause "Tee hetkestä elämys" ei olekaan niin huono. Ehkä pieni sielu ei tarvitse kuin mielentilaan sopivan teen ja hyvää musiikkia, että mieli kevenee.

Myönnettäköön, etten juonut Nordqvistin teetä, en tällä kertaa. Sorruin Liptonin Forest Fruitin edessä.

 Mainoskuva, en omista.

Levottomuuden purkua

Hanabi by Ikimono-gakari

Tänään on levoton päivä. Tekisi mieli hyppiä, kieriä lattialla, hihittää kovaan ääneen ja seota muutenkin. Kummallisin mielihalu on ehdottomasti se, että haluaisin mennä pesemään mattoja. Tässä ei ole muuta ongelmaa, kuin tuo kaiken tappava pakkanen. Miksi mielihalut eivät voi iskeä silloin, kun niistä olisi jotakin hyötyä?

Mies katsoi minua kuin vähintäänkin pyöreästä huoneesta karannutta, kun ilmoitin, että menemme kesällä pesemään matot. Kerroin myös omaan epämääräiseen tyyliini, että äidilläni varmasti on hommaan sopivat harjat. Miehen tuijotus sai ripauksen huvittuneisuutta.

Tänään olisi ollut aikaa tehdä vaikka mitä. Olen lukenut aamupäivän ja kävin yhden aivan ihanan ihmisen kanssa kahvilla. Kyseinen ystävättäreni on yksi niistä harvoista ihmisistä, joissa ei ole oikeastaan mitään ärsyttävää. Melkein kaikissa ystävissänikin on jotakin ajoittain ärsyttävää, puhumattakaan noista vähemmän läheisistä ihmisistä. Eipä sillä, olen itse itseni mielestä aivan helvetin ärsyttävä ajoittain. En silti osaa tehdä sille mitään, ainakaan muuta kuin jättää sen kolme lonkeroa juomatta. Alkoholi on näet takuuvarma keino tehdä allekirjoittaneesta ärsyttävä.

Tänään kahvillla ollessani tajusin, kuinka paljon olenkaan kaivannut sitä, että on joku, jonka kanssa voi vain olla ja höpöttää kaikesta maan ja taivaan välillä - jopa taloudellisesta maailmanlopusta, jos siltä tuntuu. Tätä tunnetta korosti eilinen ilta, kun mittani vain täyttyi ja sanoin suoraan mitä ajattelin. Yritän totisesti olla viimeiseen asti miellyttävä, niissä mittasuhteissa kun se vain on mahdollista. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun minuun puretaan sitä "yleistä vitutusta", jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, en vastaa seurauksista. En ainakaan kun kello on jo yli normaalin nukkumaanmenoajan, eikä valittava henkilö osaa tehdä muuta kuin inistä ja murjottaa.

Miellyttämisenhaluni kuitenkin astui esiin taas - viime hetkellä, mutta kuitenkin. En loukannut henkilöä kauhean henkilökohtaisesti. Sen sijaan, että olisin heittänyt kehiin kaikki ärtymystä nostattavat aiheet viimeisen vuoden ajalta, ärisin vain eilen illalla esiin nousseista asioista. En siis ollut niin paha, kuin olisin voinut olla. Ja jostain syystä tämä harmittaa minua. Ja samalla mietin koko ajan, aikookohan kyseinen henkilö pitää minusta pari vapaapäivää. Se tekisi ehkä ihan hyvää.