27. helmikuuta 2011

Viininkatkuinen katkeroituminen

Ajatukset on taas ravailut ympäriinsä pienessä pääkopassa. Silti kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään, ei, tuijotan vain tyhjänkaunista valkoista ja odotan, josko sanat lipuisivat paperille kuin itsestään.

The Dark Moor by Dark Moor

Olen alkanut katkeroitua viimeaikoina. Ha, vastahan koin piristysruiskeen ja olin ihan hippinä ihastelemassa elämän ihanuutta - vaan kas. Kaikki päättyy aikanaan. Tämä viikko on mennyt perseelleen. Niin liikunnallisen elämänmuutoksen kannalta kuin sosiaalisestikin. Alkuviikosta olin iloinen, kun vietin paljon aikaa ihmisten kanssa. Ja sitten kuitenkin erakoiduin loppuviikoksi - ärh! Enkä saanut edes soitettua mahdolliseen kesätyöpaikkaan, josko pääsen sinne vaiko en.

  
Weheartit.com

Voisin taas availla hivenen pöytälaatikkoani, kun tuossa eräänä päivänä hetken huumassa rupesin taas raapustamaan.

Hän tuijotti viinipulloa mietteliäänä. Hän ei yleisesti ottaen pitänyt viineistä, eikä sen vuoksi yleensä kajonnut näihin jumaltenkin juomiksi nimitettyihin hienostolitkuihin. Vain yksi pullo oli tähän mennessä löytänyt tiensä hänen suosioonsa, eikä sitä viiniä ollut sen koomin löytynyt mistään.
Hän naurahti pilkallisesti ja ojensi kätensä kiinni sinetöityä pulloa kohden. Niin turhauttavaa, hän tajusi ajattelevansa pitkien sormien kiertyessä vihreästä lasista tehdyn, ohuen kaulan ympärille. Hän oli epäluuloinen, todella epäluuloinen. Mitä tämän pitikään olla? Puolimakea ja hedelmäinen? Hän ei muistanut, eikä sillä ollut enää mitään väliä. Hän nosti pullon pöydältä silmiensä eteen ja käänteli sitä mietteissään puolelta toiselle. Vaalea, läpikuultava neste kulki pullon liikkeiden mukaan kuin häkkiin teljetty peto.

Weheartit.com

Join eilen pitkästä aikaa alkoholia. Join hiukan viiniäkin - valkoviiniä toisin kuin kuvassa olevat pullot. Se oli pahaa, yhtä pahaa kuin aina ennenkin. Isoveljeni kuitenkin vanheni, joten ei sitä nyt juhlistamatta voinut jättää. Ja olihan minulla hauskaa, siitä faktasta huolimatta, että olin ainoa naisihminen jätkälauman keskellä. (Okei, oli isoveljeni avovaimo siellä, mutta häntä ei voi tosikonomaisen luonteen takia laskea.)

Ei kommentteja: