Vitutus, väsymys ja muuta sellaista

Tämän blogin kanssa on ollut taukoa, koska olen siirtänyt satunnaisen jauhamiseni tänne. Se on satunnainen sekoilublogini, jonka ero tähän on lähinnä postauskynnyksen madaltuminen. Olen alusta asti koettanut pitää Saappaattoman postaukset jotakuinkin fiksuina, pitää niissä jonkunlaisen järjen ja tason (joka on kyllä lipsunut, sillä en ole mitenkään ylimalkaisen tasokas ihminen).

Rakkaudella ToDin postaukset ovat päiväkirjamaisia ja ne ovat siellä enemmän siksi, että saan pääni tyhjäksi turhista ajatuksista kuin mitään muuta varten. Ehkä joku muukin saa niistä silti jotain irti? Yritän joka tapauksessa saada pääpainon satunnaisesta selittelystä kohti käsitöitä ja sen sellaisia. Mutta kun minulla ei ole kameraa. Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos minulla olisi kunnon kamera, jolla kuvata. Silloin ehkä tulisi ikuistettua enemmän upeita maisemia ja hetkiä, joita haluan jakaa. Ehkä.

Olen kuitenkin tällä hetkellä täydellisen ärsyyntynyt Valkyriaan ja neiti Kesään, eli isoveljeni avopuolisoon. En oikeastaan edes tiedä miksi ja ärsyyntyminen ensin mainittuun on huomattavasti voimakkaampaa ja lähempänä pintaa. Ehkä siksi, että hän "tökkii" minua henkisesti/virtuaalisesti päivittäin, vaikka minä en jaksa!

<ylimalkaista avautumista>

Olen valittanut Valkyriasta aiemminkin. Tällä kertaa hän kuitenkin loukkasi minua, oikeasti - niin lapselliselta kuin tilanne jostakusta lukijasta saattaakin tuntua. Olen kuitenkin analysoinut meidän kanssakäymistämme, joka on muuttunut ainakin omalta osaltani kiusaantuneemmaksi sen jälkeen, kun kävin katsomassa häntä Helsingissä. Pääpaino kanssakäymisessämme on joka tapauksessa roolipeleissä. Monikko siksi, että aina innostuksen loppuessa yhden kohdalla, aloitamme uuden.

Silloin kun emme pelaa, eli niinä kausina, kun minä en jaksa, keskustelumme on olematonta. Suunnilleen päivittäin, silloin kun keskustelemme, kyselemme kuulumisia ja jaamme joitain satunnaisia ajatuksia. Sen lisäksi Valkyrialla on tapana kysellä epäsäännöllisesti, olenko kirjoittanut vuoroa tai voisimmeko aloittaa sellaisen ja tällaisen pelin seuraavaksi. Minua ei kiinnosta, minulla ei ole ollut aikaa ja niin edelleen. Kerron sen hänelle. Selvä, keskustelu tyrehtyy, jos sitä on koskaan ollutkaan niin paljoa. Seuraavana päivänä tai viimeistään parin päivän kuluttua sama juttu. Siitä tulee sellainen olo, ettei millään muulla kuin niillä helvetin peleillä ole mitään väliä. Vain tarinaa tarinan perään, mitä vain, mutta ei todellisuutta.

Tätä tunnetta vahvistaa se, että Valkyria jättää todella usein vastaamatta kommentteihini/kysymyksiini/ajatuksiini. Voiko selvempää "ei kiinnosta" -viestiä ollakaan? Joka tapauksessa kerroin havainnoistani hänelle, suhteellisen toteavasti, sillä halusin pitää tilanteeseen tietynlaista etäisyyttä. Ainoa vastaus, jonka sain, oli: ":D". Kiitos mielenkiinnosta, miksi minä haluaisin olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä, jos häntä ei kiinnosta, mitä hänelle sanon?

(Jos joku nyt jaksoi lukea tämän valitusosuuden, otan mielelläni vastaan kommenttia siitä, olenko aivan lapsellinen. Tunnen itseni sellaiseksi, onhan kyseessä kuitenkin satunnainen internettuttavuus ja minä olen aivan raivoissani hänen käytöksestään.)

</ylimalkaista avautumista>

Kuva täältä.

Muuten elämässäni ei ole mitään suuria ylä- tai alamäkiä. Minä pärjään. Ihan todella. Mielikin rauhoittuu, kun saa nenänsä eteen kupillisan lämmintä glögiä ja yhden palan Tobleronea.

Muistakaa käyttää heijastimia, ulkona on oikeasti pimeää.