Olipa kerran pieni tietojenkäsittelyn opiskelija kasvatustieteiden perusopinnoissa. Kirjailin hieman luennon alun fiiliksiä ylös, kun se yllättävää kyllä helpottaa, kun kirjoittaa ahdistuksensa paperille. Stastattuaan luento oli sen verran mielenkiintoinen, että muistiinpanot keskittyivät aiheeseen, eivätkä niinkään fiilikseen.
Huom, luennon oli määrä alkaa 15.00 (aikaleimat fiilistelyissä).
"Kulunut kynsilakka ja kamala meteli, olo on kuin ei kuuluisi tänne ollenkaan. Ohimoille hiipivä tunne ehdottaa illanviettoa migreenin kanssa. Voi nyt h*lvetti, aloita se luento jo." (15.05)
Lukukauden ensimmäiset luennot ovat aina ahdistavia. Tai itse asiassa melkein mikä tahansa luento on allekirjoittaneelle ehdistava. Pitäisi varmaan hakea apua siihen.
"Nyt on taas aivan jumissa, rivin keskellä. Eipä pääse livahtamaan karkuun." (15.14)
Joskus siis sattuu niin että jokainen paikka rivistä täyttyy. Ei onneksi usein, mutta joskus. Se(kin) on ahdistavaa.
Itse luento ei tosiaan jättänyt kylmäksi, vaikka opettaja on kyllä aktiviteettia vaativaa sorttia. Piti vähän keskustella kaverin kanssa ja luentosalissa kiersi Catchbox. Lisäksi screenillä oli koko ajan auki chatti, johon opiskelijoilla oli mahdollisuus heittää kommenttia ja kysymystä. Alkuhassuttelun jälkeen se toimi yllättävän hyvin ja osoittautui hyödylliseksikin.
Huomenna uudestaan, saa nähdä millaisella mielellä mennään sen jäljiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti