En sitten mennyt seuraavalle luennolle. Enkä sitä seuraavalle. Enkä vielä seuraavallekaan. Seuraavalla luennolla katsottaisiin elokuva Boyhood, joka kyllä kiinnostaisi, mutta kokemus luentosalissa ahdistaa jo etukäteen.
On paljon vaikeampi saada itsensä kammettua luennolle saliin jossa on toista sataa vierasta ihmistä kuin jäädä kotiin ja katsoa luentolavot ja -tallenteet netistä. Ensimmäinen skipattu luentoni johtui siitä että halusin aivan välttämättä parturiin sinä keskiviikkona. Sen jälkeen luennolle menon kynnys on vain kasvanut. Kyllä minä hoidan opintoni kunnialla tänä vuonna, ihan varmasti.
Sain viime vuonna kasaan kokonaise 14 opintopistettä. Katkaisin opintotukeni kun tajusin, etten mitenkään saisi koko vuoden pisteitä kasaan. Laskin opintosuunnitelmaani tänä vuonn 65 opintopistettä, että saisin paikkailtua "ansaitsemattomat" tukikuukaudet ja mentyä koko tämän vuoden ilman tuen katkaisua.
Mutta kun luennolle meno ahdistaa ja motivaatio on lattian rajassa kahden ensimmäisen viikon jälkeen, tuntuu hivenen mahdottomalta saada kasaan tarvittavat pisteet. Joten motivaatiota tänne päin kiitos, laatikkokaupalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti