Toisten mielipiteitä

Mietin tuossa keskustelupalstoja selaillessa kuinka brutaaleja ihmiset voivat olla, kun ei tarvitse näyttää naamaansa ja kertoa nimeään. Nimimerkin takaa on yllättävän helppoa huudella mitä sattuu, selitellä törkyjä ja loukata muita. Ja jos nyt haluaa muuttaa maineensa, ei tarvitsee kuin vaihtaa nimimerkkiä, yllättävän yksinkertaista.

Eniten jäin miettimään toisten blogeihin heitettyjä kommentteja. "Sun fontti on outo, sitä on ärsyttävä lukee." "Ei tollasta tekstiä jaksa hullukaan." "Sun kannattais muokata sun banneria." "Siis aivan hirveen värinen." Mitä kukaan on kommentoiman toisen blogia noin? Väärän värinen? Jos minä nyt esimerkiksi pidän punaisesta ja kommentoija ei, sille ei vain sitten voi mitään. Jos on pakko kommentoida, voisiko sitä koettaa keksiä jotain rakentavaa? Itse jätän omasta mielestäni mielenkiinnottomat ja väärän väriset blogit ilman sen suurempaa huomiota ja etsin todelliset helmet rihkaman joukosta. Ja ollakseni aivan tosissani... Minä luen blogista vähintään yhden merkinnän, oli se sitten minkä värinen vain.

Teksti kertoo ihmisestä enemmän kuin blogin ulkoasu. Toki ulkoasukin kertoo jotakin, mutta yleensä sillä pyritään vain miellyttämään mahdollisimman monen silmää. Minunkin pitäisi itse asiassa vaihtaa blogini ulkoasu johonkin enemmän itseni näköiseen. Toki tämä oli valmiista vaihtoehdoista paras, minä kun tosiaan pidän siitä punaisesta ja olen mukataiteellinenkin. Ihan mukataiteellisuuden kunniaksi voisin laittaa tähän tämän kauniin, väreihin (melkein) sopivan kuvan:

(c) TouchOfDeath 2010

Fantasiafriikkinä pidän lohikäärmeistä, kuten varmasti jollekin fiksulle ihmiselle selvisikin aivan ensimmäisistä blogimerkinnöistäni. Olen jopa tyytyväinen ylläolevaan teokseen, tosin taustan värityksen kanssa olisin saanut olla hieman huolellisempi. Vaikutteita otin puhtaasti kiinalaisesta lohikäärmekäsityksestä.

Minun oli myös pakko lisätä pienelle linkkilistalleni yksi linkki lisää. Kyse on sellaisesta blogista, jota oikeasti luin, ennen kuin tajusin, minkä värinen ulkoasu siinä on. Ja mielestäni ulkoasu on kaikin puolin sopiva sekä minun silmiini, että kirjoittajan teksteihin. Kirjoittaja on itse väittänyt, ettei kirjoita yhtä syvällisesti kuin minä (minäkin olen tainnut hukata syvällisyyteni johonkin, tai sitten se näyttäytyy vain kun en ole läsnä), mutta minun mielestäni hänellä on ajankohtaisempia ja ehkä kantaaottavampiakin tekstejä. Minä kun olen tällainen taivaanrannanmaalari, enkä mikään käytännön ihminen. Kaiken lisäksi, kirjoittaja on semisiskoni kaima, voiko hän siis olla muuta kuin mielenkiintoinen ajattelija?

Seksuaalista musiikkia

Olen kaksi päivää kuunnellut romanialaisen artistin Urman kappaletta Buy me with a coffee. En tiedä miksi sen tunnelma iskee minuun, sanoja en kertosäettä enempää ole kuunnellut.

"You can buy me with a coffee,

I'm so cheap"

Sanoilla on ehkä hivenen negatiivissävytteinen merkitys, mutta jokin kappaleessa saa minut pitämään sitä romanttisena. Ehkä tyyli jäljittelee balladia enemmän tai vähemmän? En ymmärrä musiikista enempää kuin mitä kuulen, joten en aivan tarkkaan tiedä, mitkä ovat esimerkiksi balladin tuntomerkit. Kappaleessa on kuitenkin jotain romanttista ja olenkin käyttänyt sitä taustamusiikkina kirjoitellessani.

Kirjoitan tällä hetkellä romanttista tarinaa nuorista aikuisista, jotka vielä etsivät itseään. En ole etsinyt itseäni aikoihin, olen jumiutunut uriin. Minulla on mies, opiskelupaikka ja paikka, jota kutsua kodiksi, mitä muuta ihminen tarvitsee? Varman tiedon seksuaalisuudestaan? Suuret tulevaisuudensuunnitelmat?

Mainitsin aikaisemmin, että mielestäni ihminen ei voi tuntea itseään täysin. En myöskään usko, että niin häilyviä asioita kuin seksuaalisuus voisi ikinä sanoa 100% varmuudella. Ihmisellä on vain suuri tarve lokeroida itsensä ja lanssaihmiset. Jaotella heidät eri ominaisuuksien perusteella jonkunlaisiksi ihmisiksi. Tämä lokeroiminen vain muuttaa asiat helposti liian mustavalkoiseksi.

Mietitään vaikka allekirjoittanutta. Seurustelen miehen kanssa, olen aina seurustellut vain vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, mutta silti en sulje pois sitä mahdollisuutta, että joskus jos eroan nykyisestäni seuraava onkin nainen. En silti ole ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä naisen kanssa, enkä koe yleisesti naisia mitenkään seksuaalsiesti kiihottavina. En kyllä miehiäkään, yleisesti. Taka-ajatukseni tässä on kuitenkin se, kun on kolme lokeroa: hetero - bi - homo, mihin lokeroon minä sovin? Seurusteluhistoriani puolesta heteroon, ajatusmallini puolesta ehkä bihin. En koe olevani bi, mutten väitä olevani 100% heterokaan. Olen väliinputoaja. Olen jossakin bin ja heteron välimaastossa, enkä vaivaudu selvittämään tarkkaa sijaintiani sillä mihin minä sitä tarvitsen? Minulla on mies ja se riittää.

Vuoden ensimmäinen

Saappaattoman piti selitellä jotakin vuoden loppuun asti, mutta kah, kun taas iski kaksi välipäivää tähän blogailuun kaiken maailman sähellyksen ja tohinan seurauksena.

Toivotan siis hyvää jo alkanutta vuotta 2011 kaikille tasapuolisesti. Toivottavasti muilla ei ollut aivan niin vauhdikasta menoa, kuin rakkaalla semisiskollani, jolta melkein paloivat hiukset päästä. Huomautan, että tämä siis ei johtunut alkoholista tai holtittomuudesta vaan viallisesti valmistetusta raketista, joka olisi saattanut aiheuttaa pahempaakin vahinkoa. Onneksi henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin. (Eikä hiuksetkaan mennyt. <3)

Itse vaihdoin vuotta hyvässä seurassa, meidän pienessä kaksiossamme kun oli parhaimmillaan yli 10 ihmistä. En juonut mitään, joten kapula-aamu ei kiusaa minun vuoteni alkua. (Ja silti minula oli hauskaa!) Teimme tämän hieman pienenneen seurueemme kanssa myös noin tunnin pituisen kävelylenkin, juoksentelimme polviin asti yltävässä lumihangessa, huusimme "Hyvää uuttavuotta!" puhelimeen keuhkojen täydeltä, osa meistä myös käytännössä ui lumihangessa. Minulla kuitenkin oli kivaa ja vaikka kaupunki tänä vuonna jättikin pommittamatta, tunnelma pysyi kohtalaisen ylhäällä illan loppuun asti.

Ja vielä sanottakoon, että ilta loppui siinä 4.30 a.m. Toisin sanottuna, ajatukseni ei oikein kulje, joten jätän teidät tältä erää rauhaan ja koetan keksiä huomiseksi jotain älykästä.