Olen kaikenlaisen musiikin suurkuluttaja. Päivässä on hyvin vähän tunteja, jotka olen hereillä ilman, että kuuntelen jonkunlaista musiikkia. Kuuntelen tosiaan kaikenlaista laidasta laitaan. Enemmän pidän tosin rokahtavasta tai muuten raskaammasta musiikista. Oikeastaan rap on ainoa, mitä en kuuntele ollenkaan, jos vain voin välttää. Ei tuo örinähevikään ihan minun juttuni ole, mutta mieluummin sitä, kuin rappia...
En niinkään katso genreä tai artistia kun kuntelen musiikkia. En yleensä edes tiedä artistin tai kappaleen nimeä, minä kuuntelen vain kuulostaako kappale hyvältä vai ei. Tästä mielestäni hyvä esimerkki on My Chemical Romancen kappale Na Na Na. Kyseistä artistia en kuuntelisi muuten, mutta satuin juuri tämän kappaleen kuulemaan yhdessä mainoksessa ja pitihän se katsastaa!
Kyseessä on juuri sellainen rallatus, jota toisaalta inhoan, sillä se jää herkästi päähän soimaan. Mutta silti siinä on jotakin mukavan menevää ja aivot narikkaan -olotilaani sopivaa. Sanoja en niinkään tämänkään kappaleen kohdalla ole kunnellut. Tunnelma on menevä ja se riittää minulle.
Haluan jakaa toisen, aivan erilaisen kappaleen kanssanne myös. Sillä se on samaan aikaan kaunis ja rentouttava. Sen sanat ovat hienot ja haluan omistaa tämän oikeastaan jokaiselle, joka pystyy edes osittain elämään Jukka-Pojan Mielihyvän mukaan.
Tämä kappale saa minut usein miettimään omaa suhdettani. En halua olla liian ripustautuva ja se on etenkin lähestyvän tilanteen varjossa vaikeaa. Sillä jos vain saan uuden opiskelupaikan, aion muuttaa kesän jälkeen toiselle paikkakunnalle. Miehestäni en tiedä, hän ei itsekään tiedä onko valmis lähtemään vai ei. Mieleni tekisi vain vedota kaikkiin mieleen tuleviin syihin, jotta saisin hänet lähtemään, mutta päätös on hänen ja riittänee, että olen vain ilmaissut, että haluan hänet mukaan. Eihän se kuitenkaan eroa tarkoita, vaikka asuisimmekion eri paikkakunnilla.
Jotenkin olen silti liian tottunut siihen, ettei iltoja tarvitse viettää yksin pimeässä ja nukkumaan mentäessä on kainalo mihin käpertyä. Toisaalta, olen entisen poikaystäväni aikana tehnyt liikaa myönnytyksiä, jotka minua edelleen harmittavat, joten lähdössä olen luultavasti, lähti mies tai ei. Jos vain saan opiskelupaikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti