26. helmikuuta 2012

Minusta tulee isona - vai tuleeko sittenkään?

Minulla on ollut vuosien aikana monen monituista haavetta ja toiveammattia. Kuten suunnilleen jokainen (ainakin omasta ystäväpiiristäni) olen joskus halunnut (luokan)opettajaksi. Olen halunnut myös kirjailijaksi hyvin pitkään ja viime aikoina olen löytänyt yhä kasvavaa kiinnostusta kirjastossa työskentelyä kohtaan. Vielä viime vuonna halusin tosissani tehdä kuvittajan töitä, mutta se on väistynyt "realistisempien" haaveiden tieltä.

Näin yhteishaun lähestyessä on jälleen aika tehdä valintoja. Mitä minä todella haluan tehdä? Kannattaako minun kuluttaa taas vähintään vuosi tehden jotakin, mitä en oikeasti halua? Tiedänkö, mitä todella haluan, ennen kuin olen kokeillut vähintään seitsemää muuta? No, oli miten oli, aion taas tänä vuonna täyttää kunnianhimoisesti hakemukset kahteen yliopistoon ja ainakin yhteen ammattikorkeaan. Saa nähdä miten käy. Nyt tarvitsisi jaksaa valmistautua pääsykokeisiin oikein urakalla.

Välillä mietin itsekseni, tuleeko minusta koskaan mitään. Olen aina ollut hyvä elämään haavemaailmoissa, mutta olen niin tavattoman laiska, että olen pysynyt hyvin keskivertoasteikolla vähän jokaisella elämän saralla - välillä tipahtanut jopa sen rajan alapuolelle. Epäilykset eivät kuitenkaan ole saaneet minua luovuttamaan, ainakaan toistaiseksi. Ehkä minä olen yksi niistä ikuisista opiskelijoista, jotka hakevat elämälleen suuntaa vähän joka paikasta, mutteivät saa koskaan mitään aikaiseksi?

1 kommentti:

Riina kirjoitti...

Voi, et ole ainoa, joka tämän asian kanssa on painiskellut - ja painiskelee edelleen. Itse olen halunnut mm. kuvataiteilijaksi, kirjailijaksi, luokanopettajaksi, valokuvaajaksi, puhumattakaan niitä lapsuudenhaaveita poliisina olemisesta jne. Joukossa siis pari niitäkin, joita sinäkin olet halunnut: olen huomannut että ollaan jollain tasolla aika samanlaisia ihmisiä.

Koen itsekin, että olen sellainen keskiverto näissä kaikissa - tai ainakin olen ollut, mutta en kuitenkaan riittävästi. Tällä hetkellä haaveilen lähihoitajan työn ohessa mm. jalkahoitajan ammatista, sairaanhoitajan ammatista, fysioterapeutin ammatista, metsä- ja luonto-oppaan koulutuksesta, yksityisyrittäjyydestä... ehkä jonain päivänä lähdenkin opiskelemaan sitten lisää.

Niinhän se nykypäivänä menee, ettei ihminen nuorena kouluttaudu yhdelle alalle ja tee sitä työtä eläkeikään asti. Mikä on toisaalta aika jees elämäntyyli, jos eläkeikäkin sattuu nousemaan lähelle 70 ikävuotta... kuka hullu jaksaakaan tehdä vain yhtä ja ainoaa työtä koko ikänsä, vaikka kuinka siitä pitäisikin?