Kirjoittamisesta

Olen mietiskellyt viime aikoina paljon kaikenlaista, tulematta mihinkään tulokseen tai saamatta minkäänlaisia ajatuksia kirjoitettua ylös. Olen myös seuraillut erilaisia blogeja hajamielisesti, enemmän tai vähemmän lueskellen. Jokaisella on kuitenkin jotakin yhteistä: niillä on painopiste. Sitten aloin mietiskellä omaa blogiani, sitä, kuinka hajanaisesti puran tänne ajatuksiani, kuinka vähän niillä on yhteyttä toisiinsa. Kuinka äkkiä minä vaihdan mielipidettä tai ajatusta ääripäästä toiseen. Jos näin, tai siitenkin ehkä näin.

Sain (jo) lukioaikana kuulla, etten osaa pitäytyä yhdessä mielipiteessä. Äidinkielen opettaja meni yhden esseen palautuksessa toteamaan, että kirjoittamiseni olisi huomattavasti parempaa, jos pitäytyisin yhdessä ajatuksessa ja markkinoisin sen lukijalle omanani. Ehkä sen jo aiemmista merkinnöistäni huomaa, etten minä osaa tehdä niin. En osaa astua yhden mielipiteen taakse aivan täysin, en ainakaan silloin, kun asia voisi mielestäni olla jotenkin toisinkin.

Harvoin osaan myös oikeasti kirjoittaa mitä tarkoitan. Vaikka minulla olisi aloittaessani kuinka selkeä käsitys siitä, mitä haluan sanoa ja miten sen haluan sanoa, onnistun yleensä unohtamaan sanat ennen kuin saan ne kirjoitettua. Niinpä tekstistä tulee yleensä enemmän tai vähemmän tajunnanvirtaa ja usein hukkaan alkuperäisen punaisen langan.

Suurin ongelmani lienee kuitenkin se, miten tekstit kannattaisi lopettaa.