"Kiitos"

Kiitos on pieni sana suurella merkityksellä. Sana, jota suomalaiset kylmästi väärinkäyttävät.

Olen tämän päivän aikana vastaanottanut kiitoksen yli sadalta ihmiseltä. Useimmilta jopa lähemmäs kymmenen kertaa. Selvennykseksi voisin mainita, että seison kassan takana, eli annan ja otan lähinnä rahaa, mutta ojentelen myös mm. tupakka-askeja asiakkaille. Ja joka kerta kun objekti vaihtaa omistajaa, vastaanottaja sanoo automaattisesti "kiitos".

Tuhat kiitosta päivässä on paljon. Paljon merkityksettömiä sanoja. Suomalaiset ovat kasvaneet siihen ajatukseen, että kiittäminen on kohteliasta, kun joku antaa jotain, avaa oven, auttaa muuten vain ja niin edelleen. Ja kyllähän voin todeta, että minusta se osoittaa huonoja tapoja, kun asiakas ei sano sitä sisällötöntä kiitosta kun lasken hänen käteensä pikkuhiluja.

Se mikä tässä tilanteessa on mielestäni surullista, on se, että kaupan tädit (setiä unohtamatta) ja muut tuntemattomat ihmiset saavat enemmän kiitosta kuin ansaitsevat (ei sillä, kunnioitan kyllä kaupan tätejä ja setiä), kun sitten taas ne läheiset, jotka pitävät pystyssä kun tuulee liikaa ja kiskovat sinut kuiville kun silta pettää alta, eivät aina saa halaistua sanaa. Kuten rakas semisiskoni totesi, on asioita, joita sanoo aivan liian harvoin. "Kiitos" on suomalaisten suussa liian käytetty ja silti liian harvoin sanottu.

Viimeksi kun olen ollut tekemisissä kristinuskon kanssa, minua on kehotettu kiittämään Jumalaa, sillä Hän kaikessa yksinäisyydessään tuolla ylhäällä on luonut minut, sinut ja jokaisen elävän ja elottoman. Vaan mitä saamme tai annamme, jos kiitämme vain Jumalaa? Hän ei hymyile, Hän ei tokaise "ei se mitään" tai "tekisit saman minun vuokseni". Kukaan ei edes tiedä onko Häntä.

Sen sijaan, että lausuisimme miltei suljetuin huulin "Kiitos Jumala, että minulla on maailman ihanin äiti ja perhe jota rakastaa." voisimme kääntyä äitimme puoleen, kiittää häntä kaikesta ja pyytää anteeksi tuottamaamme vaivaa. Voisimme kertoa ystävillemme, kuinka tärkeää meille todellisuudessa on, että he ovat olemassa. Voisimme oikeasti opetella sanomaan kiitoksen niin, että sillä on merkitys sen rutiininomaisen kiitoksen lisäksi.

Ja niin kornia kuin se onkin, kiitos kaikille, jotka ikinä ovat hymyilleet minulle, sanoneet kauniin sanan, tai edes viitsineet lukea ajatuksiani. Kiitos.