Lohikäärmeitä ja todellisuutta

Tämä eilen lyhyesti mainittu lohikäärmeasia jäi vaivaamaan minua. Olenko tosiaan kapeakatseinen silloin, kun väitän, että lohikäärmeet (maailman maagisimmat, vahvimmat ja mahtavimmat olennot) eivät vain voi olla lemmikkejä? Tosi ajatus pienestä, suloisesta, tulta syöksevästä liskosta, joka mahtuu kerälle kämmenelle on toimiva. Kyse ei vain silloin ole lohikäärmeestä.

Yksi pointti, mikä tulee aina lohikäärmeitä ajatellessani mieleen on se kuva, joka minulla näistä taruolennoista on. Minun mielestäni lohikäärmeellä on ominaisuus, jota kutsutaan mm. DragonLance -saagassa lohikäärmekammoksi, joka tekee tavallisen kuolevaisen oleilun liian lähellä lohikäärmettä lähes mahdottomaksi. Suunnaton pelko valtaa mielen, eikä pysty ajattelemaan selkeästi. Toki pelon voi voittaa, minkä tahansa pelon voi voittaa, mutta silti. Kenen järki sanoo, että voi pitää lemmikkinä olentoa, jonka synnyttämää pelkoa vastaan joutuu koko ajan taistelemaan?

Oli minulla ihan realistinenkin asia, jota pohdin. Vaikka olenkin roolipelaaja, osaan myös tarttua todellisuuteen. Ja osittain roolipelaustaustani takia ehkä tähän aiheeseen tartuinkin. Lähdin kuitenkin pohtimaan erilaisia ihmisiä. Pohdintojeni pohjalla käytin väitettä "jokainen on hyvä jossain". Ja jossain määrin myös kumosin tämän väitteen.

Ihmisiä tosiaan on monenlaisia. On sellaisia, jotka eivät ole erityisen hyviä missään, mutta pärjäävät kaikessa, mitä oikeasti yrittävät. Sitten on niitä, jotka loistavat esimerkiksi luovuuden saralla, mutta joiden esimerkiksi kielellinen suoritus jää keskivertoa alemmas. Sitten on niitä, jotka tekevät paljon töitä ja ovat hyviä lähes kaikessa. (Tämä ihmisryhmä kismittää minua suunnattomasti, sillä itse en kuulu heihin, mutta tunnen muutaman jotka kuuluvat. Ja kateus vain nyt on inhimillistä.) Ja sitten on tietenkin ne, joilla matemaattinen ajattelu on tuskaa, luovuus on perseestä, reaalitunneilla (kuten historia ja uskonto) on vain nukuttu, eivätkä sosiaaliset taidot ole huipussaan. Mitä näillä ihmisillä on, joiden suurin saavutus on korketasoinen hahmo World of Warcraftissa?

Tämä ajatus ahdisti minua eilen aivan suunnattomasti. Itse tiedän olevani lahjakas joillain elämäni saroilla, joten en varsinaisesti kanna huolta itsestäni. Tiedän löytäväni jotain, mitä voin tehdä, jahka olen tarpeeksi kypsä siirtymään lopullisesti työelämään. Mutta entäs ihminen, jolla ei vain ole mitään? WoWin pelaamisella ei saa töitä, ei kehitä ihmissuhteita, ei mitään. Kuluttaa vain aikaa ja rahaa, eikä saa mitään vastineeksi. Avopuolison tokaisi tähän: "Luultavasti he ovat jossain määrin tyytyväisiä elämäänsä - ainakin siihen asti, kunnes heräävät todellisuuteen." Niin, todellisuuteen. Maailmaan, jossa on pakko taistella, jos aikoo joskus tulla joksikin.

Minä aion tulla joksikin. Luotan siihen, että löydän itseni matkani varrelta ja J.R.R. Tolkienin innoittamana aion kokeilla, olisiko se jokin esimerkiksi kirjailija. En usko, mutta eihän sitä koskaan tiedä ennen kuin yrittää.