Jouluun on aivan liian vähän aikaa. Kaikkea pitäisi vielä ehtiä tehdä, eikä aika riitä kaikkeen, rentoutumisesta puhumattakaan.
Minun pitäisi viedä kaksi pakettia postiin huomiseen mennessä, valmistaa kaksi joululahjaa ennen aattoa, tehdä torstaiksi pipareita ja pienet lahjat kohtalontovereilleni. Pitäisi jaksaa vaivautua aamulla tenttiin ja seuraavat kuusi arkiaamua alkaa töillä. Olen ja tulen olemaan siis tautisen väsynyt ennen joulua.
Se on kummallista, kuinka ihmisen täytyy väkisin saada huseerata niin paljon yhden päivän eteen. Ja miksi? Tuskin kovin moni enää pohtii joulun merkitystä röhnötäessään sohvalla kuuntelemassa joulurauhan julistusta, kuuma glögimuki nenän alla höyryten. Sitä vain on ja odottaa, syö hyvin ja tuijottaa kelloa miettien, koska on kohteliasta alkaa lahjojen jakaminen.
Joulu on kummallista aikaa myös allekirjoittaneen pään sisällä. Sitä tulee pohdittua syntyjä syviä paljon enemmän ja vaikka stressi kasaantuukin (etenkin joulukuun puolella), sitä on jotenkin iloinen kylmästä ilmasta, maassa säihkyvästä lumesta ja kanssaihmisistä. Talvi on sitä aikaa muutenkin, kun vetäydyn sisälle, sytytän pari kynttilää, laitan jotain lämmintä juotavaa ja kaappaan kirjan käteeni. Tällä hetkellä matkani kulkee Keskimaassa.
Alle sadassa sivussa edesmennyt herra Tolkien (rauha hänen muistolleen) on vakuuttanut minut niin neroudestaan kuin hulluudestaankin. Olen myös jokseenkin pettynyt, sillä olen löytänyt ensimmäisestä luvusta omaan mieleeni töksähtävän kohdan. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta siitä puuttui jotain. Eikä tarunomaisen Tolkienin kerronnasta vain voi puuttua mitään. Samalla tajusin, että suurimmatkin ihanteet, olivat he sitten diktaattoreita, kirjailijoita tai rekkakuskeja, ovat vain ihmisiä.
Ensimmäisen merkintäni haluan lopettaa varsin asiaan kuulumattomalla ajatusten sarjalla, mutta kohta kahdeksan vuotta D&D 2.0:aa pelanneena voin väittää, että tiedän mikä on lohikäärme. Voisin myös väittää, että jokainen, joka väittää lohikäärmettä lemmikiksi, ei tiedä mikä lohikäärme on. Lisää näistä mahtavista olennoista löytää mm. Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin DragonLance -kronikoiden ensimmäisestä osasta: Syyshämärän lohikäärmeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti